ISMO HAAVISTO – Hard Stompin’ Blues
(Lake Water LWR04)
Lahden ylpeys, bluesmies Ismo Haavisto on jälleen valmistanut levyn, mikä hänen kaikki kokoonpanonsa huomioon ottaen on järjestyksessään ainakin kymmenes. Tuote, mikä poikkeusolojen takia on äänitetty kokonaisuudessaan kotioloissa, on kehujen arvoinen.
Vaikka mukana ei ole muita muusikoita kuin Haavisto, koosteesta on saatu yllättävän vaihtelevainen ja monipuolinen. Päätösinstrumentaalia lukuun ottamatta Ismo laulaa kaikilla muilla yhdellätoista musiikkikappaleella. Osalla niistä on esillä mm. Joe Hill Louisin ja Duster Bennettin mallinen one man band, kun käytössä ovat huuliharppu, kitara ja jalalla poljettava rumpusetti. Välillä on kuultavissa kitaran ja huuliharpun soitteluita, ja paikoitellen Ismon instrumenttina on pelkkä kitara. Itselleni uusi kokemus oli kuulla hänen musisoivan Sonny Boy kakkosen tutuksi tekemällä tavalla siten, että tallenne sisältää vain laulua ja harputtelua. Myös levyn eri palasten tunnelmat ovat miellyttävästi toisistaan poikkeavia.
Lainakappaleita on sopivasti kolmen laulun verran, ja ne ovat Blind Lemon Jeffersonin, Kokomo Arnoldin ja Tommy McClennanin levyiltä napatut Black Horse Blues, The Dirty Dozen ja Bottle (It) Up And Go. Tulkintojen taso on kauttaaltaan korkeaa luokkaa, ja koko kattauksen päättää ylväästi kaunis Sleepin’ Walz, mikä toi mieleeni Sylvester Weaverin vuoden 1923 levytyksen Guitar Rag. Tästä on Ismon hyvä jatkaa eteenpäin.
Vesa Walamies
(julkaistu BN-numerossa 4/2020)
