IKE TURNER – Rocks
(Bear Family BCD17679)
Voisiko Ike Turnerin, tuon rhythm’n’bluesin ja rock’n’rollin monella tapaa kiistattoman pioneerihahmon olla vihdoin ja viimein aika saada rauha sielulleen myös normikansan keskuudessa? Pahan miehen maineensa omilla töppäyksillään luoneen mutta samalla musikaalisesti supersankarin aseman työllään ansainneen velikullan on ollut tyytyminen ikuiseen ”vaimonpieksijän rooliinsa” vielä vuosia kuolemansakin (2007) jälkeen. Isossa kuvassa edes mustan musiikin tosiharrastajien (joihin tämän Bear Family -koosteen kuraattori ja 27-sivuisen historiikin sen kansivihkoon rustannut Bill Dahl lukeutuu) puolustuspuheet henkilön siviilielämän ulkopuolisista meriiteistä tuskin saavat päitä tässä suhteessa nytkään kääntymään. Toki jo pelkästään kuuntelemalla CD:n 33 maagista levytystä Turnerin tuotteliaalta kymmenvuotiskaudelta 1951–61 (alkaen tietenkin Jackie Brenstonin vokalisoimasta Rocket 88:sta) asian todellinen laita myös vinhaa vauhtia kävisi ilmi.
Uutuuskokoelma on kuitenkin vain yksi kokoelma muiden joukossa, eikä ”Rocks”-sarjan tyyliin sen sisältöä ole tälläkään kertaa lähdetty kartuttamaan entuudestaan julkaisemattomilla ääniteaarteilla. Sekalaisessa aikajärjestyksessä kimpoilevat uptempo-rutistukset ovat näin ollen harmillisen tuttuja lukemattomilta aikaisemmilta Ike-antologioilta.
Tiukan aikajänteen johdosta Iken ja Tinan hitintäytteistä duettokautta ennätetään CD:llä pohjustaa ainoastaan A Fool In Loven ja It’s Gonna Work Out Finen edestä. Muutoin solistisessa vastuussa ovat jo mainitun Brenstonin lisäksi muut maineikkaat Kings of Rhythm -bändin luottohahmot Billy Gayles, Dennis Binder, Eugene Fox (”The Sly Fox”), Tommy Hodge, Clayton Love, Willie King sekä tietenkin Ike itse, jonka kotikulmilla St. Louisissa julkaistut rokkaavimmat palat, kuten Hey – Hey ja Jack Rabbit ilmestyivät salanimen Icky Renrut alaisuudessa vuonna 1959.
Turnerin komeaa vibrakammen riepotusta ja räiskyvää kitaravetoista r&b-kyytiä tarjoavat levyllä etenkin raspikurkkuisen The Sly Foxin Hoo-Doo Say vuodelta 1954, Billy Gaylesin Sad As A Man Can Be ja I’m Tore Up sekä Jackie Brenstonin lennokas Gonna Wait For My Chance Federal-merkin vuoden 1956 sinkuilta, Clayton Loven hyytävästi tulkitsema Little Willie John -tyylinen vuoden 1957 blues She Made My Blood Run Cold, Tommy Hodgen revittelevään gospel-tyyliin ärjymä Sue-merkin vuoden 1959 sinkkuraita That’s All I Need sekä jälleen Jackie Brenstonin onnistunut bluesnumero Trouble Up The Road hänen vuoden 1961 paluuseiskaltaan Iken bändin keulilla. Sankarin itsensä käskyttäminä instrumentaaleina koosteelta nousevat etusijalle eritoten Duane Eddyn hittisoundille topakan vastauksensa antava The Rooster (1961) sekä exotica-sävyinen orkesterinumero Katanga (1961).
Vaan mikä parasta, kerrankin levyn nimi vastaa sisältöään: Ike rokkasi ja rollasi omilla kierrosluvuillaan – kirjaimellisesti jo ennen kuin muut edes tiesivät koko termin olemassaolosta.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2024)
