HONEY B & T-BONES – Buzzing! Vol. 2
(Emsalö Music/Kennostot-22-2)
Juhlalevyprojektinsa toisella kahdeksan raidan laajuisella minialbumikokonaisuudella Honey B & T-Bones tarraa edellisen nostalgia-tripin jatkeeksi kunnon puristusotteella kiinni nykyhetkestä, mutta sille itselleen ominaisin voimakeinoin.
Sanomaltaan orkesteri haluaa nyt myös ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ja ympäristöllisiin teemoihin jopa aiempaa herkemmin. Äänimaailmallisesti ryhmä täydentää ”Time Was” -kiekollaan jalostunutta suuntaa, mutta samalla tavallaan palaten yli 10 vuotta ajassa taaksepäin ”Walking Witness”- ja ”Alien Blues” -levyjensä tunnelmiin. Lähes kaikki esitykset ovat sekä sävellyksinä että lyriikoiltaan Aija Puurtisen käsialaa, Esa Kuloniemi on saanut nimensä sanoituskrediitteihin ainoastaan pölyttäjähyönteisten ekosysteemille tärkeästä roolista ZZ Top -hengessä paasaavalla Bee Bee Pollinator -raidalla ja Emma Rautio psykedeelisen funkysti ravistelevalla Shake The Dust From Your Feetillä, joka puolestaan halunnee ohjeistaa meitä kuulijoita jättämään osaamisemme vähättelijät omaan arvoonsa. Sitäkin bluesbändin jäsenet ovat eittämättä saaneet 40 aktiivivuotenaan aika ajoin myös henkilökohtaisesti kokea.
Levyä sitoo maagisella tavalla yhteen sen musiikista huokuva sisäinen rauha. Tämä korostuu etenkin muhkealla baritonikitaralla ja sähkösitarilla introtulla Freaking Outilla sekä elokuvallisella Sunrisella, jotka leijailevat toisiinsa nojautuvana jatkumona levollisen T-Bones’maisessa usvapilvessään. Siinä missä Puurtinen kuljettaa vokalistina yhtyettä itsevarman tiedostavassa flowssa kohti uutta odotuksen täyteistä auringonousua, myös Kuloniemi tarjoilee kappaleille erityisen vaikuttavaa, omassa zen’mäisessä raukeudessaan lepäävää kitaraterapiaa, jota basisti Pekka Rajamäki ja rumpali Mooses Kuloniemi vahvassa yhteisymmärryksessä hienosti tukevat.
Mutta kyllä Esalta yhä sujuvat kovapanosammunnatkin. Levyn räiskyvimmän ja aivan kuin omalle trademark-tyylilleen puolivarkain hattua nostavan reverbin täyteisen soolon hän soittaa välittömästi kiekon avauksena kuultavalle Full Bottlelle. Melkoista instrumentaalista luotisadetta tosin saa väistellä myös Soul Buttonin kuusiminuuttisessa progressiivirytäkässä, jolla yllättäen slidekitaroikin vakiotrion kanssa kimpassa Blues Bizarre -yhtyeen Marko Karppi.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)
