HI-FLY RANGERS – Go Feathers!
(Goofin’ GRLP 61028, 10” LP)
Kuluvasta ”kaksnollakakskakkosesta” on näemmä hyvää vauhtia kehkeytymässä odottamattoman antoisa tribuuttivuosi. Suomalaisen rockabillyn ja rock’n’rollin saralla tätä tietä on jo ollut osaltaan pönkittämässä pitkän linjan yhtye Hal Peters & His Trio Carl Perkinsille pyhitetyllä pitkäsoitollaan, ja lisää kunnianosoituksia on luvassa mm. hiljattain edesmenneelle Ray Campille. Laulaja-rytmikitaristi Vesa Haajan, kitaristi Kari Kunnaksen ja basisti Jake Lähdeniemen muodostama Hi-Fly Rangers on vuorostaan tarttunut erään aihepiirin rotevimman härän sarvista ja tehnyt oman kymmentuumaisen albumihatunnostonsa rockabillyn kuninkaankin arvonimen monien mielestä ansaitsevalle Charlie Feathersille. Nyt coveroinnin kohteiksi ovat valikoituneet etupäässä artistin 1960- ja 1970-lukujen alkuperäisäänitteet.
Haajan roolitus Charlien paikalle on ollut pitkään pohjustettu ja taatusti huolella harkittu teko. Koko aikuisikänsä Feathersin tuotantoa kuunnelleena, tutkineena ja ihailleena hän onnistuukin vaativassa missiossaan hengästyttävän hyvin. Ennen kaikkea Haajalla on varaa luottaa omaan ääneensä ja antaa usealle Memphis-legendan versiona jo kiveen hakatulle esitykselle (mm. levyn rollaavimmat numerot Uh Huh Honey, Wild Wild Party sekä Piano Rediltä lainattu She Knows How To Rock Me) uuden sekä mitä luultavimmin originaalien lailla pitkään aikaa kestävän elämän. Erityisen maagisen Feathers-hekuman ryhmä onnistuu rekonstruoimaan mestarin itsensäkin useampaan otteeseen 1970-luvun varrella versioimista Cold Dark Nightista ja Knoxville Girlistä.
Haaja tunnustaa albumin kansiteksteissä, ettei hän koskaan onnistunut näkemään Charlie Feathersia (1932–1998) esiintymässä. Sitä vastoin harvinaisen lähietäisyydeltä häneltä saivat ensikäden oppia ja kokemuksia pieni ryhmä suomalaisia musiikinharrastajia vuonna 1975 – Charlien, tämän kitaristipojan Bubba Feathersin sekä kontrabasisti Marcus Van Storyn kanssa peräti levyttämään päässyt Jussi Raittinen etunenässään. Lisäksi samalla reissulla olivat myös olleet mukana Haajan ystäväpiiriin sittemmin etsiytynyt K.W. Blomqvist sekä tuottaja-toimittaja Matti Laipio, joka oli kohdannut tämän myyttisen 1950-luvulla uransa aloittaneen rockabillyfiguurin jo ensimmäisillä Amerikan retkillään vuonna 1968. Näiden herrojen (BN:stäkin luettavissa olleista) muistoista virinneet tarinat vääjäämättä vain voimistivat entisestään äänityssessioiden poikkeuksellista tunnelmaa.
Vaikka Feathers jäi aikakirjoihin ”Mister Rockabillynä”, oli hän myös piinkova kantrimies. Yli 40 aktiivivuotensa aikana Charlie levyttikin runsaasti puhdasta countrya sekä balladeja, joista Hi-Fly Rangers on poiminut huomattavan otannan omaan repertuaariinsa. Tästä valikoimasta levyn uutisarvoisimpiin tulkintoihin kuuluu alkujaan vuonna 1976 julkaistu We’re Getting Closer To Being Apart, esityksellä kun on mukana edellä mainitulla versiollakin kitaroinnista vastannut Bubba Feathers (varsinaista Hi-Fly Rangersia täydentävät osalla kiekon kappaleista myös rumpali Jani Ahtiainen ja pianisti Hessu Pirhonen). Charlieta itseään taas kuullaan bonushenkisesti levyn päättävällä Hank Thompsonin honkytonk-hitillä Wild Side Of Life. Kyseessä on 1970-lukuinen harjoitus-äänite, johon suomalaisbändi on dubannut jälkikäteen Feathersin perheen siunauksella instrumentaali- ja stemmaosuutensa solistin laulun sekä akustisen komppikitaran seuraksi. Vaikuttavan musiikillisen epitafin kruunaa samaan LP-pakettiin liitteenä sisältyvä vinyyli-EP, jolla ensijulkaisunsa saavat neljä muuta kiehtovaa CF-demotallennetta levynkeräilijä Tapio Väisäsen sekä määrällisesti että arvoltaan mittaamattomista kokoelmista.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2022)
