HALIBEARS – Helsinki Twister
(Halibears #, digijulkaisu)
Rumpali Raine Kokkisen studioprojektista ihka oikeaksi instrumentaaliyhtyeeksi jo ensilevyn ”Hasta La Twista” myötä parisen vuotta sitten jäsentynyt Halibears kuulostaa edelleen ihastuttavan eheältä bändikokonaisuudelta, vaikka taitava halinalliseurue onkin jossain määrin päivittänyt aikaisempaa koostumustaan, eikä se ole myöskään päässyt tiivistämään rivejään aktiivisen keikkailun merkeissä mm. koronan jälkioireiden sekä ryhmän muiden kiireiden johdosta.
Enemmistö Halibearsin etsikkoaikojen hyviksi havaituista piirteistä on siis yhä läsnä sen tekemisissä. Kaikkien kappaleiden kirjoittajana ja tuottajana toimineen kannuttajamaestro Kokkisen itsensä ohella kevättalvella 2023 Helsingissä äänitettyyn lopputulokseen vääjäämättä antavat tärkeän teränsä debyytiltä tuttu kitaristi Riku Karvonen sekä rytmisektion tukipilarina edelliskerran tapaan kunnostautuva basisti Tero Palo. Urkurin paikan on kakkosjulkaisulla ottanut Antti Utriainen, minkä lisäksi yhdellä tallenteella, Laika & The Cosmonauts -hengessä skandinaavista melankoliaa välittävällä Thunderheadilla koskettimissa hyödynnetään Pekka Gröhniä. Oman rattaansa Halibearsin taustakoneistossa on löytänyt myös Hannu Huhtamo, jonka persoonallista valomaalaustaidetta on käytetty onnistuneesti pitkäsoiton ”hypnosurffari”-teemaisessa etukannessa.
Lisää kitaratulivoimaa Karvosen hetkittäin huilatessa tuo levylle toinen maamme kärkisoittajista, Timo Kämäräinen, joka osoittaakin hienoa taipumiskykyä myös kurinalaisempaan surfrock-soitantaan. Kaksi lähtökohtaisesti erityylistä huippumusikanttia esiintyvät kumpikin viidellä raidalla, mutta sessiotietoja näkemättä heitä ei niin vain pysty toisistaan erottamaan. Tähän luonnollisesti vaikuttavat Kokkisen entistä omaleimaisempaan suuntaan hioutuneet sävellykset ja sovitukset. Albumin erityisen koukuttavaan melodiakulkuun huipentava päätösteos Nightriders korottaa kitarapakkaan vielä kolmannen jokerikortin, Pekka Laineen.
Antti Utriaisen niin Karvosen, Kämäräisen kuin Laineenkin kanssa käymää soolodialogia on syytä pysähtyä ihastelemaan. Sympaattisilla, helposti lähestyttävillä ja sopivan avarakatseisesti juurimusiikillisessa karsinassaan pitäytyvillä numeroilla vilahtelee toinen toistaan pisteliäämpiä pieniä tehokeinoja, jotka poikkeavat olennaisesti ja ehdottomasti hyvällä, raikkaalla tavalla sekä urkurin että kitaristin ”tyypillisistä ratkaisuista”. Parhaimmillaan Kokkisen ideat saavat samanaikaisesti aivot nyrjähtämään ja kropan twistaamaan. Kovilla ammutaan mm. selkeän rautalankateeman omaavalla mutta André Brasseur -henkisen gogo-sivujuonteen saavalla Nectarilla sekä Lalo Schifrinin jalanjäljillä agentti-soundtrack’maisesti tuimistelevalla Lanilla. Muitakin yllätyksiä piisaa. Esimerkiksi ensialkuun suorasukaisemmalta Kalifornian surfrockilta kalskahtava Wave Crawler nappaa vaivihkaa kyytiinsä mollisointuja, vekkulin kesäinen Hug-A-Cha pelehtii estottomasti perkussiivisilla koukuillaan sekä astetta kokeilevimmilla studioefekteillään, Wild Ones taas luottaa nykyisin jo harvemmin esiin nousevaan brittiläiseen Joe Meek -tehtaan kitarayhtye-tematiikkaan mm. The Outlawsin tapaan.
Tähän malliin sitä luodaan aikaa ja kuuntelua kestävää instrumentaalista perinnemusiikkia vuonna 2023!
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
