GYPSY EYES
III
(GE03, omakustanne)
(1) Brick By Brick (2) Somebody (3) Dirty (4) Shelter, Shelter (5) Weight Of The World (6) Medicine Man (7) Mr. Catweb Man (8) Forest For The Trees (9) On The Train (10) Get Out And Play (11) Have Mercy

Helsinkiläinen Gypsy Eyes tekee niin omaa bluesiaan, että vertailukohteiden etsiminen on paitsi turhaa, myös mahdotonta. Jollain tavoin olen tähänkin mennessä onnistunut (?) esittelemään Blues Newsissä yhtyeen aiemmat levyt, vuonna 2004 ilmestyneen debyyttialbumin sekä "Soul Testifyn" vuodelta 2006. Tuolloin taisin todeta bändin kitaristille, laulajalle ja säveltäjälle Tomi Christianssonille, että levytystahti tuntuu olevan hirmuinen. Ei niin, että se olisi vaikuttanut levyjen tasoon, vaan ettei tässä iässä poloinen kirjoittaja meinaa pysyä perässä. No, Christiansson päätti nähtävästi antaa armon käydä oikeudesta ja bändin kolmatta pitkäsoittoa on tehty pitemmällä aikataululla.

Gypsy Eyesin blues ei luultavasti monen lehtemme lukijan mielestä ole mitään "oikeaa bluesia", vaikka bändi itse pitääkin bluesia musiikkinsa suurimpana vaikuttajana. Tomi Christianssonin ja kumppaneiden musiikkimaku on siksi monipuolinen, ettei omaperäiseen ja omavaraiseen tuotantoon luottava yhtye voi kahliutua kaiken maailman bluespuristien miellyttäjäksi. Gypsy Eyes ei siis välttämättä vetoa bluesharrastajiin, joiden mielestä vain T-Bone Walkerin tyylikäs kitarablues, Muddy Watersin raaka chicagoblues, Bobby Blandin sielukas soulblues tai John Mayallin brittiblues ovat ainoita oikeita bluesin ilmenemismuotoja. Siitä huolimatta mm. nämä – kymmenien muiden moninaisten artistien tavoin – bändi on maininnut My Space - sivuillaan (hei, älkää kysykö minulta, mitä ne sellaiset sivut ovat) tärkeiksi vaikuttajikseen. Sinne sekaan sopii sitten kaikkea mahdollista Velvet Undergroundista Paul Butterfieldiin ja Miles Davisista Marc Bolaniin.

Tärkeinä vaikuttajina Christianssonin kitaransoitossa voidaan kuulla ainakin Jimi Hendrix. Hänen antamistaan vaikutteista ei kuitenkaan ole kuultavissa rämäpäistä revittelyä, vaan pikemminkin notkeaa soulsvengiä Band Of Gypsys -kokoonpanon hengessä. Toisena tärkeänä vaikuttajana voitaneen pitää (ainakin minun korvissani) Peter Greeniä. Gypsy Eyesin kolmas albumi alkaa kuin Greenin aikaisen Fleetwood Macin viimeisen "Then Play On" -levyn seesteisissä tunnelmissa.

Rauhallisia tunnelmia on tarjolla läpi levyn, vaikka napakkaa rytmiäkin on tarjolla. Stevie Ray Vaughanin hurmoksellista kitara-akrobatiaa tai George Thorogoodin antaumuksellista rokkausta ei ole tarjolla, vaan maltillista ja jäsenneltyä musiikkia, joka vetoaa ehkäpä enemmän ylä- kuin alapäähän. Bluesin ja soulin lisäksi Gypsy Eyesin musiikkia värittää 60- ja 70-luvun edistyksellinen rock: psykedeliasta, progesta ja popjazzista maanläheisempiin sävyihin jostakin The Bandin ja kotoisen Wigwamimme äänimaailmasta. Tuota maanläheisyyttä tuo mukaan myös korvia miellyttävät haitarisoundit, joilla perustrioa Christiansson, Larissa Raudas (basso) ja Reijo Juntunen (rummut) täydentävät kosketinsoittaja Jani Häggblom ja lyömäsoittaja Jyri Salmi.

Gypsy Eyesin "lll" ei ole, kaikesta edellä mainitusta huolimatta, mikään ns. vaikea levy. Sen kuuntelu vaatii vain avointa mieltä ja mieluiten rauhallisen hetken. Mikäli olet kyllästynyt jatkuvasti piinaavaan hälyyn, paina CD-soittimesi repeat-näppäintä ja rentoudu Gypsy Eyesin levyn mukana. Niin minäkin tein tätä kirjoittaessani, mutta mikäli et ole tyytyväinen lukemaasi, se ei ole levyn vika!

Honey Aaltonen