THE GO GETTERS
Hot Rod Roadeo
(Goofin' GRCD 6154)
(1) Welcome To My Hell (2) Stop The Bop (3) Ronnie D Tribute (4) Angel In Blue Jeans (5) Dead Men Can’t Talk (6) Hot Rod Roadeo (7) Secret Agent Man (8) Slow Down (9) Lotta Lovin’ (10) Rockit On Down To My House (11) Should I Stay Or Should I Go (12) Blizkrieg Bop

Ei voi mitään, ensivaikutelma Go Gettersien uuden, kauan odotetun pitkäsoiton suhteen oli pettymys, joka johtuu levyn hajanaisuudesta. Useamman kuuntelukerran myötä peli alkoi kuitenkin selkiintyä ja ”Hot Rod Roadeo” -cd on hakenut luontevan paikkansa Getters-kataloogissa.

Hajanaisuutta aiheuttaa varmasti se, että levyllä on selkeä jako kahteen eri osaan. Ensin kuusi omaa uutta biisiä, sitten kuusi, ei mitenkään outoa coveria. Tottakai Sloanin agentti-biisi (7) on hieno ja versio sekä kulkee että toimii. Samoin Larry Williamsin (8) runnoo reippaasti ja raidalla on hyvä meininki. Bedwellin (9) on luentana varsin tuikea ja Tubb-sävelmällä (10) liikutaan ihan rockabillyn ytimessä. Englantilaisen Clash-yhtyeen klassikko (11) on kokenut moniakin versiointeja ja niin mainio biisi kuin tämä onkin, niin tähän on paha saada enää mitään uutta. Sitä paitsi tämä on jo kolmas kerta kun Go Getters kierrättää Clashin(kin) levyttämiä biisejä - ne aiemmat ovat ”Brand New Cadillac” ja ”I Fought The Law”. Ramones-yhtyeen salamasotabiisiä (12) on myös kierrätetty kerran jos toisenkin, tämä näkemys todellakin kulkee blizkriegin tempolla.

Omista biiseistä avauksen miditempo-billy on räkäinen ja se kyllä sekä kolisee että toimii. Bändiliideri Peter Sandbergin (ja monen muunkin) suursuosikille omistettu (3) on kerrassaan totaalista billyttelyä. Meno on rankkaa, suorastaan armotonta ja mukana soiva mehevä huuliharppu kerää pisteitä. Nimibiisi (6) liikkuu bändille niin rakkaissa auto-teemoissa ja tämä on Go Gettersiä omimmillaan. Ei myöskään sovi ohittaa raitaa (2), joka soi reippaan melodisena pystykompissaan. Levyn lepohetki koetaan raidalla (4), tämä on helskutin nätti rauhallisella tempolla etenevä rakkauslaulu. Raitaa (5) voisi kuvata ennemmin mini-kuunnelmaksi kuin biisiksi. Hurja desperate-western laukkaa mellevästi eteenpäin instruna kivan melodian vetämänä ja ”Mad Dogin” takaa-ajo päättyy hurjaan tulitaisteluun.

Ei Go Gettersillä ole hätäpäivää, paketista kuoriutui lopulta varsin mehevä kiekko.

Mikke Nöjd