GERAINT WATKINS – Rush Of Blood
(The Last Music Co. LMCD212)
Pubrock on meidän setämiesten suosikkigenre, johon palataan taajasti kapakkakeskusteluissa, pienten radioasemien erikoisohjelmissa ja somekeskusteluketjuissa. Voi olla, että minäkin olen jopa muutaman kohtalotoverin kanssa äitynyt repostelemaan aihetta vinhalla retrovaihteella. Geraint Watkins on muusikko, jonka lähtökohdat ovat siis siellä. Hän on syntynyt laulumailla Walesisssa 1951, ja käynyt tietysti läpi brittiläisen taidekouluinstituution sekä sitten Lontoon pubit pikkubändien kanssa. Loput tarinan nimekkäistä soittokumppaneista ja Watkinsin sävellyksiä koveroinneista voitte kahlata läpi Wikipediasta.
Watkinsin julkaisut Balham Alligatorsin ja Dominatorsin kanssa 40 vuoden takaa ovat nousseet niin kutsutuiksi kulttilevyiksi. Itse olen törmännyt Watkinsiin Nick Lowen lämppärinä sekä säestäjänä ainakin Tavastialla ja Savoy-teatterin konserteissa. Dave Edmundsin kanssa hän vieraili 2004 silloinkin Tavastialla. Yhteistyökumppaneihin kuuluu myös suuresti arvostettu veteraani Andy Fairweather Low eli tuossa kuitenkin name droppingia aluksi. Sooloalbumeitakin on miehellä rosterissa useita tältä vuosituhannelta.
Tällä verenpurkauksella toimii tuottajana Basement Jaxx -duosta tuttu Simon Ratcliffe ja hän on myös mukana soittamassa ja säveltämässä. Koko tuotanto on kuitenkin äärimmäisen luonnollista ja intiimiä, taustalla pieni yhtye ja taustavokaalit. Muutamalla raidalla soivat hienovaraiset jouset ja puupuhaltimia.
Jos vanhemman koulun konkareiden hienostunut anti nykypäivän striimiin kiinnostaa, niin tässä huippuyksilö kehiin. Watkinsin tulkinnoissa on asiaan kuuluvaa iän mukanaan tuomaa käheyttä ja vakautta. Kappaleet on sovitettu vaihtelevasti ja mukaan on ripoteltu kaikenlaista pientä twistiä, jolla on saatu aikaiseksi tiettyä studiomaisuutta, joka antaa levylle ryhtiä. Tuotantopuoleen on kiinnitetty huomiota riittävästi ja se nostaa musiikin keskitason yläpuolelle, jota vahvistaa Watkinsin kyky tehdä mieleenpainuvia melodioita yhdistämällä niitä kevyeen kantri/rhytm’n’blues -pohjaiseen poljentoon. Näillä ominaisuuksilla levyltä nousevat esiin mm. nimikappale Rush Of Blood ja Heart Of stone.
”Rush Of Blood” on kiekko, joka olisi kiva kuulla myös pienen klubin lavalla elävässä muodossa. Sitä odotellessa kannattaa käväistä Geraintin facebookissa kuuntelemassa, kun mies tulkitsee Chuck Berryä ja Bob Dylania kotiflyygelinsä ääressä! 7 FB-kamuani on jo siellä näköjään vieraillutkin.
Jorma Riihikoski
(julkaistu BN-numerossa 5/2020)
