FREDDY & THE PHANTOMS
Times Of Division
(Target CD1403) -15

PAPASLIDE
The Deepest Pain
(MIG 20132) -15

Tanska musiikkimaana ei välttämättä sano paljoakaan. Muistan 60-luvulta Savage Rosen, Burnin' Red Ivanhoen ja teinityttöjen silloisen suosikkiyhtye Lollipopsin, joiden tuotannosta kahta kappaletta on versioitu onnistuneesti Suomessa Hurriganesin ja Honey B & The T-Bonesin toimesta. 70-luvulta mieleen on jäänyt Ache, Gasoline ja sen jälkeen vaikkapa DAD. Tämän tupla-arvion tanskalaispoppoo, Freddy & The Phantoms ei esitä sekään tyylipuhdasta bluesia vaan kyseessä on hajanaisin bluesvivahtein tulkittua raskaanpuoleista rockia. Hammond-urut peruskokoonpanon lisäksi tuovat ajoittain mieleen jopa varhaisen Deep Purplen psykedeliasävyin, mikä tuntuu olevan osa nykypäivän trendiä. Hyvä levy tämä bändidebyytti kuitenkin on.

Norjasta puolestaan tulee kitaristi Rune "Papaslide" Nordvikin luotsaama Papaslide, jota on ehditty jo nimittää yhdeksi Skandinavian kovimmista bluesyhtyeistä. Omien kappaleiden lisäksi mukana on lainatavaraa Albert Collinsilta, Mark Knopflerilta ja peräti kolme biisiä on hiljattain edesmenneen Johnny Winterin kynästä. Tästä saa jo vähän käsitystä missä mennään – enkä pidä Winteriä mitenkään huonona valintana, kun mietitään mitä lainabiisejä otetaan mukaan. Nordvik on taitava slidekitaran käsittelijä ja homma kulkee hyvin hieman ränttähengessä. Kannattaa korjata talteen myös yhtyeen ensimmäinen, vuonna 2011 ilmestynyt cd "What We Livin' For...?" (MIG 00572).

Näitä levyjä kuunnellessa huomaa, että blues ei enää pitkään aikaan ole ollut emomaa Yhdysvaltojen tai vähän myöhemmin brittien etuoikeus. Hyvää bluesmusiikkia tehdään nykyisin ympäri maailmaa. Etenkin lievästi psykedeliaväritteinen bluesrock on tänä päivänä suosittua: sitä nämäkin levyt osaltaan todistavat ja tekevät korville hyvää.

Kai Leivo

(Julkaistu BN-numerossa 5/2015.)