FOREST LAKE BAND
High Temperature!
(FLB-1001)
(1) Don’t Go No Further (2) Clouds In My Heart (3) Crazy Mixed Up The World (4) I Feel So Good (5) 44 Blues (6) Theme For Walter Korpi (7) High Temperature (8) Honey Bee (9) Tell Me Mama (10) JJumps (11) Lonesome Whistle Blues (12) Up The Line
Uunituore yhtye Forest Lake Band –
tai täytyisikö tässä tapauksessa sanoa
”terva-tuore”, kun Oulusta kerran ovat
– on julkaissut ensimmäisen levynsä,
High Temperature. Tulos on erittäin
kiinnostava.
Itselleni tuli yhtyeestä heti mukavia
mielleyhtymiä Chicago Overcoatiin
niin kappalevalikoiman ansiosta (MudMuddya,
Walteria ja Dixonia muutamalla
muulla kuuluisuudella vahvistettuina)
kuin tukevan vahvasti esillä olevan
bluesharpunkin takia. Syy tuttuihin
tuntemuksiin oli myös miesten tyyli
esittää suoraviivaisen raskaasti 50-luvun
duunaribluesia Chicagon pimeiltä
kaduilta ja kujilta. Sekin täytyy todeta,
että levy ei ole mitään räpin räpätystä
tai säälittävää idolsien karsintapelleilyä,
vaan kyse on lavantäydestä bluusikoita,
jotka tekevät työnsä nautittavalla
ammattitaidolla kunnioittaen jokaista
soittamaansa sinistä nuottia.
Levyn aloittaa bluesmaailman
suurimpiin lyyrikoihin kuuluneen
Willie Dixonin kappale Don’t Go No
Further, josta Muddy on tehnyt sen
kuuluisimman version, ja jota yhtye tuo
hienosti esiin omassa esityksessään.
Waters-versiointi jatkuu, kun rumpali
Jari Korpisalon upeasta soitosta kuullaan
parhaat Elgin Evans -kolistelut
kappaleissa 2 ja 8, joissa myös kitaristi
Pentti Hännisen slide liukuu liukkaasti.
Basisti Matti Järvellä on varsin uskottava
lauluääni ja häneltä Muddyn falsettokin
hoituu asianmukaisesti.
Eräs Little Walterin hienoimmista
kappaleista on Crazy Mixed Up The
World. Miesten soitanta on kaiken kaikkiaan
suurenmoinen osoitus siitä, millä
tasolla Forest Lake Bandin kanssa liikutaan,
eikä vähiten harpisti Jussi Raatikan
toimesta. Roosevelt Sykes on saanut
nimiinsä 44 Blues’n kreditit, mutta
tässä yhtye esittää meille sen tutuimman
eli Howling Wolfin version. Levyllä
on parit kitaristi Hännisen säveltämät
instrumentaalit, joista ensimmäisessä,
Theme For Walter Korpi, kitaroi Hound
Dog Tayloria ja jossa on mukana hienovarainen
ripaus myös John Littlejohnia,
Toinen on kappale JJumps, jossa Jussi
ja Pentti jakavat soolot edellisen tavoin
tasapuolisen mukavasti. Nimikappaleessa
High Temperature, kuten myös
kappaleessa Walterin Tell Me Mama,
seurataan uskollisesti alkuperäisiä
sävelkuvioita. Jussi puhaltaa isosti
esikuvansa mukaisesti, ja myös Matin
laulu täytyy jälleen nostaa esiin. Freddie
Kingin tutuksi tekemä, suht harvinainen
Lonesome Whistle Blues on saanut yhtyeen
käsissä omanlaisensa käsittelyn,
samoin kuin levyn päättävä Walterin
uran loppupuolen mukavatempoinen
Up The Line. Jälkimmäinen karkaa alun
jälkeen täysin omille linjoille.
Kun sanotaan, että ”fudis on parasta
livenä”, niin kyllä sama sanonta sopii
täysin myös musiikin kuunteluun. Eli jos
suinkin mahdollista niin rantaudu paikan
päälle ja nauti omin korvin kuulemastasi.
Ja jos se ei ole mahdollista, niin ainakin
Muddy-, Walter- ja Chicago-fanien
kannattaa hypätä bootseihin ja suunnata
suoraan johonkin laadukkaaseen alan
kauppaan, josta saatte oman levynne
hankittua.
Keep on Bluesin’ – Jari Kolari
Jälkikirjoitus: Livekeikka Käpygrillissä!
High Temperature -levyn julkistuskeikka
pidettiin perjantaina 11.3. eräässä
Stadin kuuluisimmista blues-klubeista
eli Käpygrillissä. Tunnelma täpötäydessä
baarissa oli hurja saaden muutaman
tanssijalankin vipattamaan lavan eteen.
Yhtye esitti uudelta levyltään tukun
kappaleita sekä toisen mokoman jostain
tulevaisuuden laulukirjastaan. Jussi
Raatikan harppu soi paljon ja vahvasti,
ja ainakin muutama paikalla ollut
harppufani tärisi ihan ”sinisenä” ilosta.
Kitaristi Hänninen tuki maukkaasti
Jussia, kun vain sooloiltaan ehti. Korpisalo
piti omassa kulmassaan huolen
siitä, ettei rumpupatteri päässyt turhia
jäähtymään. Basisti Järvi oli livenä yhtä
upea lauluosuuksissaan kuin levylläkin.
Kerta kaikkiaan nautinnollinen iltapuhde
ja erinomainen keikka Forest Lake
Bandilta, joka on hieno lisä Suomen
bluestarjontaan.
|