FLATBROKE TRIO
Still Searchin'
(Jungle TCB-5050LP+CD)
(A1) I've Got A Leavin' On My Mind (A2) Smoke Along The Track (A3) Lost Highway (A4) Jack The Ripper (B1) Stonedeaf & Blind (B2) Don't Look Back (B3) Honky Tonk Maniac From Mars (B4) Wagon Trains

Periaattessa resepti on tuttu jo rock'n'rollin aamunkoitosta: vokalisti akustisen kitaran kanssa hoitaa tarinankertomisen lisäksi myös hi-hatin virkaa, basisti korvaa lopun rumpupatterista ja lyö pohjaääniä ja kuvionypläävä sähkökitaristi maustaa koosteen. Mutta yhtälö on kaikkea muuta kuin helppo, sillä ns. karjalanpiirakkaefekti, jossa halvoista ja yksinkertaisista raaka-aineista leipaistaan makuhermoja kutkuttava herkku vaatii tekijöiltään ammattitaitoa ja kärsivällisyyttä. Elementtien vähyys ei anna armoa, nojailu ja jännittäminen paljastuvat armotta.

FlatBroke Triolla rytmi ponnahtelee rennon perkussiivisesti ja Rami Soinin kevätpellon hajuinen ääni luontuu uskottavasti niin honky tonkin suurten nimien lauluihin (Billy Walkerin A1, Stonewall Jacksonin A2, Hank Williamsin A3) kuin piristävän kerettiläisiin lainoihin (Morrisey/Boorer -kaksikon A4, Jason Ringenbergin B3). Omia luomuksia on mahtunut mukaan kolme kappaletta (B1, B2, B4). Vaikka levy on kauttaaltaan tasalaatuista rockabillyä, julistan pakkauksen helmeksi Soinin oman "Stonedeaf & Blindin", joka houkuttelee pyörittämään itseään peräjälkeen. Sopivan kiemurainen, tummasävyinen ralli ei oikene kertakuuntelulla, mikä laskettakoon sille eduksi. Totuuden nimissä on silti todettava, että vastaavasti kaksi muuta omaa kappaletta ovatkin sitten levyn nopeimmin unohdettavasta päästä.

Rummuton rockabillytrio on bändiformaattina kokenut viime vuosina Suomessa odottamattoman renessanssin, yrittäjiä alalla lienee toistakymmentä. FBT on tämän tynkäboomin yksi mielenkiintoisimpia ja tyylikkäimpiä nimiä. Kymmenen vinyylituumaa on saanut myös arvoisensa visuaalisen asun komean graafisissa kansissa. Edellisen EP:n kansikuvapoikana voimisteli basisti Ari Sjöblom ja uutukaisessa poseeraa vokalisti Rami Soini. Kitaristi Henri Pirttimäen vuoro lienee tasapuolisuuden vuoksi seuraavaksi. Miksi ihmeessä muuten levyn painos on vain 500 kpl? Lisäksi on ihan pakko natista vinyylin matalasta kaiverruksesta; eipä tahdo soida vanhassa Braunissani, urat "luistelevat", joten mukana tullut vara-CD on pakko ottaa käyttöön.

FlatBroke Trio vakuuttaa neljännellä äänitteellään edelleen etsivänsä jotain. Mitä lie etsivät, sillä ainakin tie toimivaan rockabillyyn on jo löytynyt.

Marko Suutarla