ERJA LYYTINEN
Grip Of The Blues
(Ruf RUF 1141)
(1) Broadcast (2) Everything’s Fine (3) Grip Of The Blues (4) Steamy Windows (5) Inner Beauty (6) Let It Shine (7) Wish I Had You (8) Unreachable (9) Voyager’s Tale (10) Rollin’ & Tumblin’ (11) Wanna Get Closer (12) Dissatisfaction

Kädessäni on varmasti tämän vuoden hienoin levy. Tarkoitan nyt levyn ulkoista olemusta. Erja Lyytisen uusi cd näyttää minikokoiselta lplevyltä! Siis ei miltään levyyn laitetulta vinyylin kuvalta vaan ihka oikealta vinyyliltä, siinä on urat ja kaikki! Lisäksi vielä levyn alapuoli on musta kuin playstation-peleissä konsanaan. Tottahan toki näin hieno levy sisältää myös hienoa musiikkia.

Erjan siirtyminen Ruf Recordsin leipiin, Blues Caravan -projekti, levytyssessiot Amerikassa sekä kiertue englantilaisten Ian Parkerin ja Aynsley Listerin kanssa ovat saaneet Erjan musiikkiin uutta potkua. Jo edellinen soololevy “Dreamland Blues” oli melkoinen edistysaskel Erja Lyytisen muusikonuralla. Loistavan levyn jälkeen paineet uuden paremman tai edes vähintään yhtä hyvän levyn tekemiseen ovat varmasti olleet suuret, mutta turha surra, “Grip Of The Blues” lunastaa kaikki ne lupaukset. Erja ja kumppanit eivät ole lähteneet peesaamaan ”Dreamland Bluesia”, vaikka uuden levyn perusrakenteessa paljon samoja piirteitä onkin. Allekirjoittanut on tuskin ainoa, jonka mielestä ”Dreamland Blues” oli Erjan paras levy – mutta partiolaisen kunniasanalla, ”Grip Of The blues” on vielä parempi.

”Grip Of The blues” lähtee käyntiin lennokkaalla slideinstrumentaalilla, josta tulee mieleen Sonny Landrethin tuorein levy. Kakkosraita on saanut selkeitä vaikutteita Aynsley Listerin biisistä ”Disorderly Me”, joka taas on kierrätys Blues Caravanin biisistä ” 1010°”. Nimibiisissä Erja tekee uuden aluevaltauksen wah-wah –kitaroineen, jonka vankka soundi lisää kappaleen tunnelmallisuutta. Materiaali on suurelta osin Erjan kynästä lähtöisin. Avauskaksikossa Davide Floreno on ollut toisena säveltäjänä. Cover-osastoa edustavat kaikille tuttu ”Rollin’ & Tumblin’” ja 90-luvun alussa MTV:llä pienoiseksi ”painajaiseksi” muodostunut Tina Turnerin ”Steamy Windows” (muistanko ihan väärin vai oliko kitarassa Mark Knopfler…?). Molemmat puolustavat paikkaansa originaalimateriaalin joukossa. Ainuttakaan täytenumeroksi luokiteltavaa esitystä levylle ei ole päästetty, totaalisista hutilaukauksista puhumattakaan. Siinä missä ”Dreamland Blues” oli Erjan ”soololevy”, on ”Grip Of The Blues” selkeästi bändilevy, jossa niin Davide Floreno kuin Iiro Kautto ja Rami Eskelinen saavat sopivasti tilaa. Kolmikon yhteissoitto on taltioitunut juuri sellaisena kuin odottaa sopii. Tästä kiitos levyn äänittäneelle ja miksanneelle Kimmo Antikaiselle sekä tuottaja Davide Florenolle. ”Grip Of The Blues” on levy, jossa piilee voimaa ja viehätystä. Se myös pitää kuulijan otteessaan alusta loppuun asti.

Riku Metelinen