ERJA LYYTINEN – Lockdown Live 2020
(Tuohi THC-013, CD & DVD)
Kun keikkoja on tänä vuonna ollut sattuneesta syystä normaalia vähemmän, on moni bändi sekä artisti ottanut käyttöön vaihtoehtoiset keinot ja tehnyt turvavälit huomioon ottavia esiintymisiä. Asiassa on kunnostautunut myös Erja Lyytinen, jolta saimme kesäkuussa facebookin kautta striimatun Novapolis Rooftop -keikan ja elokuussa Ylen toimesta Helsingin Juhlaviikonlopputilaisuuden. Eikä kahta ilman kolmatta, sillä marraskuun alussa myyntiin tuli toukokuussa Bluesounds Warehousessa taltioitu cd- ja dvd-paketti ”Lockdown Live 2020”.
Settilista on siis aika pitkälti sama kuin Novapolis Rooftop -keikalla ja Juhlaviikonloppuna, eli pääosa materiaalista on peräisin kahdelta viimeisimmältä levyltä ”Stolen Hearts” ja ”Another World”. Tosin tässä on 12 kappaletta, joista neljää ei kummassakaan edellä mainitussa paikassa soitettu. Koska tuotantoa Lyytiseltä löytyy runsaasti, niin ehkä jokusen raidan olisi voinut valita toisin. Oli miten oli, niin Cherry Overdrive on aina mieluisaa kuultavaa, Rockin’ Chair rullaa komeasti, ja ”Stolen Hearts” -levyn raskassointinen Black Ocean on studioversiota huomattavasti eloisampi. Don’t Let A Good Woman Down sisältää kaksintaistelun kitaran ja urkujen välillä ja onhan tuo Mozart 40 -laina kieltämättä mainio.
Pidän siitä, että koronakeikkoihin on lisätty jotain ekstraa, kuten uusi kappale, räväkkä laina tai jotakin harvemmin kuultua materiaalia. Tällä kertaa on valittu vaihtoehto kolme ja sitä edustavat Wildflower sekä Dreamland Blues. Alun perin soulahtava Wildflower on saanut raikkaan päivityksen ja toimii sähköisenä tulkintana hyvin. Urkujen siivittämä ja särökitaralla terästetty Dreamland Blues on mielestäni myös studioversiota parempi.
Täytyy myöntää, että kesti aikansa, ennen kuin totuin näihin yleisöttömiin keikkoihin ja siihen, että bändi esiintyy kameran toisella puolella. Edelleenkään en ole näiden ”yleisönnostatus” huutojen yms. tarpeellisuudesta ihan varma. Onneksi niitä ei taida tällä kertaa olla kuin yksi. Soittamisen riemu, tai pitäisikö sanoa, että esiintymisen riemu on ilmiselvää tällä taltioinnilla, Lyytinen soittaa kuin paikalla olisi yleisöä ja onnistuu tehtävässään hyvin. Lyytistä ja etenkin hänen kitaraansa näytetään kiitettävän paljon, mikä tietenkin miellyttää kaikkia tulevia kitaristinalkuja suuresti. Näinhän se pitää ollakin, että soolokohdissa näytettään kitaristia ja kitaraa, eikä esim. rumpalin selkää. Leikkaukset ovat aika maltillisia, editointi on kohdallaan, kameraa ei kieputeta, eikä mitään kikkailuja oikeastaan ole. Ainoa miinus tulee siitä, kun muutamassa kohtaa taustalla vilkkuvista värivaloista vastaava henkilö unohtaa, että less is more.
Aiheeseen liittyen on saatavilla myös The Blues Queen -teetä, jota ehdottomasti kannattaa samaan tilaukseen ottaa. Niin, ja meitä vanhan liiton miehiä silmällä pitäen on tätä lukiessanne kauppoihin jo saapunut tuplavinyyli aiheesta ja se todennäköisesti löytää tiensä aika moneen joulupakettiin.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 6/2020)
