Levyarvio: Eric Bibb


ERIC BIBB – Dear America
(Provogue PRD76472)

Eric Bibbin tuore albumi ”Dear America” on julkaistu syyskuussa 2021 Provogue/Mascot -levymerkillä. Tuottaja Glen Scott halusi Ericin levyttävän New Yorkissa, jossa artisti on syntynyt, ja levytyksiin otettavan mukaan tunnettuja nimiä vieraiksi. Ympyrä onkin sulkeutunut ja Bibb on tehnyt sanojensa mukaan ”rakkauskirjeen Amerikalle”. Kyseessä ei ole protestilevy, mutta rakkaus ei ole sokeaa, vaan ottaa myös kantaa nyky-Amerikan ongelmiin. Julkaisu on tehty ennen koronapandemian puhkeamista.

Mukaan levylle on saatu hyviä soittajia, kuten jazzbasistilegenda Ron Carterin, kitarataituri Eric Galesin, huuliharpisti Billy Branchin, Campbell Brothers -steelkitaristi Chuch Campbellin ja taustalaulajat Shaneeka Simonin ja Lisa Millsin. Verrattuna ”Friends”-albumiin, jossa mukana olivat mm. Taj Mahal, Odetta, Ruthie Foster, Charlie Musselwhite sekä useat afrikkalaiset muusikot, tämän levyn vieraat palvelevat paremmin kokonaisuutta täydentäen eri kappaleita.

Eric Bibb soittaa akustista kitaraa fingerpicking-tyyliin useassa kappaleessa. Laulu on tutun pehmeää etenkin folk-country-numeroissa ja balladeissa. Hänen tyylinsä bluestrubaduurina sisältää countrybluesia, folkia ja gospel-elementtejä sekä afrikkalaisia vaikutteita. Tähän levyyn tuottaja on tuonut myös lisäksi nykypäivän keinoja mm. perkussio- ja rumputyöskentelyyn. Keskipisteessä on kuitenkin aina Eric Bibb tarinoineen, jotka kertovat mm. historiallisista tapahtumista, opiksi menneistä. Musiikkia on äänitetty New Yorkissa, Nashvillessä, Chicagossa, Lontoossa ja Quebecissä.

Levy alkaa pehmeällä, akustisella folkbluesilla Whole Lotta Lovin’, jossa kuullaan basisti Ron Carteria. Born Of A Woman on duetto Shaneeka Simonin kanssa. Laulajatar tuo naisiin kohdistuvasta väkivallasta kertovalle kappaleelle vahvan gospeltunnelman, jota korostavat entisestään tehokas kertosäe, akustiset kitarat ja steelkitara.

Whole World’s Got The Blues on kertomus tämän päivän uutisista maailmalla. Sillä sähkökitarassa vierailee Eric Gales, joka pääsee loistamaan soolossaan ja vastauksissaan lauluun. Kitara jää murisemaan kappaleen loppuun. Rummuissa on Steve Jordan. Studiomuusikko ja nykyisin Rolling Stonesissakin vaikuttava rumpali svengaa ja mättää rumpujaan jämäkästi.

Nimikappale Dear America muistuttaa, mitä Amerikassa pitäisi tehdä vihan ja eriarvoisuuden poistamiseksi. Different Picturella Chuck Campbellin steelkitara saa tilaa ja tuo esitykseen oman värinsä. Kappale kertoo Chicagon 50-lukujen tapahtumista sekä Los Angelesin levottomuuksista vuonna 1993.

Emmett’s Ghost on Mississippissä 50-luvulla tapetun koulupojan järkyttävä tarina, josta Bibbillä on omakohtaisia muistoja. Ron Carterin basso kuljettaa laulua täyteläisesti.

Talkin’ ’Bout A Train, Part 1 lisää repertuaariin juna-aiheisen kappaleen, jota tähdittää Billy Branch. Laulun kakkosversio on funkahtavampi ja siinä on mukana Shaneekan lisäksi rummuissa tuottaja Glen Scott, joka on ohjelmoinut mukaan mm. fonit, urut, basson ja rummut. Albumin päättää rakkausballadi One-ness Of Love, joka alkaa Lisa Millsin laululla ja muuttuu duetoksi. Nätti melodia, johon on lisätty jousikvartetti.

Eric Bibb on tehnyt ehkä uransa parhaan levyn tähän mennessä. Todennäköisesti se tulee vetoamaan myös laajempaan kuuntelijakuntaan.

Kari Kempas
(julkaistu BN-numerossa 5/2021)

Share