EMPSON & THE BLUES ROAD
Early Morning Blues
(Bluesroad/EMH EMB LUE002)
(1) Early Morning Blues (2) Another Kinda Love (3) Second Man Boogie (4) Blues For The Lost Days (5) My Heart Beat Like A Hammer (6) What Need You Babe (7) Empson Boogie (8) Double Trouble (9) Don’t Be Afraid Of The Dark (10) A Hard Road (11) Don’t Be Worry (12) I Loved Another Woman (13) Got To Move (14) It Hurts Me Too (15) Beer Blues (16) Without Blue Shoes

Keväällä 2006 kuuntelimme ensi kerran Empson & The Bluesroad nimistä soittokuntaa (BN 219). Debyytti-albumi oli alusta loppuun sitä itseensä, nimittäin perinnetietoista aitokantaista bluesin soitantaa. Ja samalla kadulla ollaan edelleen. Uusi kiekko “Early Morning Blues” jatkaa matkaa suomibluesin sinisellä kantatiellä. Yhteensä 16 rallista on omaa tuotantoa lähes puolet eli 6 vetoa on bändin liiderin kitaristi-vokalisti Esa-Matias “Empson” Heinosen käsialaa ja yksi hengentuote on peräisin vokalisti-kitaristi Pertti Käkelältä. Loputkin miehistön jäsenet ovat tuttuja edelliseltä lätyltä: Lasse Syrjälä (basso), Vesa Korpela (rummut) ja Kalevi Riihimäki (koskettimet). Muutamaa vierailijaakin levyllä kuullaan harpun (Hannu Björklund - 1, 3, 16) ja pianon (Unto Luoto - 13) varressa.

Lainaosastolla luotetaan John Mayalliin kuin kukkulaan. Kolme raitaa on plokattu tältä brittilän bluesgurulta. “Another Kinda Love”, “Blues For The Lost Days” ja varsinkin “A Hard Road” soivat komeasti kuin latomeri lakeudella. Lisää UK-osastoa kuullaan Fleetwood Macin katalookista vohkituilla ralleilla “My Heart Beat Like A Hammer” ja “I Loved Another Woman”. Amerikan mannerta jääkin sitten edustamaan pari Jamesin Ellun perinnesliderallia “Got To Move” ja “It Hurts Me Too”, Otis Rushin korvia hivelevä hituri “Double Trouble” sekä Robert Crayn repertuaarista tuttu Dennis Walker vuodatus “Don’t Be Afraid Of The Dark”. Komeita valintoja joka ainoa. Noiden sekaan onkin paha mennä omia tuotoksiaan panemaan. Suhteellisen hyvin kuitenkin orkesterin originaalit mukana kestävät. Ovat tyyliltäänkin vähän erimallisia, pääosin nopeampitempoisia vetäisyjä kuin lainalaulut. Ja varsinkin boogie-osaston raidat “Second Man Boogie” ja “Empson Boogie” jyräävät ihan kunnolla. Eivät kaikki omat sävelet ihan välttämättä levyn huippukohtia ole, mutta kuitenkin kelpo blueseja joka tapauksessa. Bändin soitanto toimii, se on tyylinmukaista, niukkaa, eleetöntä mutta tiukkaa. Kitarakin pysyy levyllä aisoissa, eikä sairaalloiseen vingutukseen, kuten usein tämän moisilla tuotannoilla, päädytä. Laulusuoritukset ovat edelleen hieman kulmikkaita molemmilla solisteilla, mutta pienen harjoittelun jälkeen homma kuulostaa silläkin osastolla varsin kohtuulliselta. Bluesia Pohjanmaalta tarjoilee siis Empson & The Bluesroad.

Pokke Korhonen