EL PRIMITIVO – And The Ant-Men
(Talsti/Ee-dEE EDLP22226, 10” LP)
Helsinkiläiskokoonpanon kakkosjulkaisu tarjoaa kahdeksan uuden esityksen verran omaleimaista, enimmäkseen 1960-luvulle katseensa kohdistavaa instrumentaalista kitaramusiikkia – jatkaen fiktiivimatkaajien ”McCullochin” ja ”Dudehillin” vuonna 2021 albumilla ”Bigfoot” käynnistynyttä huimaa ”audiokirjallista” odysseiaa vaarojen täyteisessä El Primitivo -universumissa.
Luvassa on siis nytkin kiehtovan äänitaiteen ohella tekstimuotoinen seikkailukokemus, jonka mahdollistaa kymppituumaisen vinyyli-LP:n takakanteen reippaasti veitikka silmäkulmassa rustattu taustatarina isojalkojen asuinseuduilta alkaneesta retkestä kauas Papua-Uuden-Guinean trooppisille tantereille. Kappaleiden nimet pohjustavat pahvilla tarkemmin kuvattuja edesottamuksia, joihin tällä kertaa sisältyvät mm. gyrokopterin hajoamisesta seurannut haaksirikkoutuminen autiolle saarelle sekä odottamattomia kohtaamisia pikkuruisten muurahaismiesten kanssa. Molemmat äänitteet on julkaistu myös kätevässä yhteis-CD-formaatissa (EDCD 2226), tosin valitettavasti ilman mainittuja oheissatuja – samalla Vilunki 3000:n toteuttamat kansien tavaramerkkigrafiikat menettävät nekin hieman vaikuttavuuttaan laser-dimensioihin kutistettuina.
Myös levyn toteutustiimi on säilynyt entisellään. Kielisoittimista, sovituksista ja valtaosasta sävellyksistä vastaavan Esa Kuloniemen, rumpali-perkussionisti-äänittäjä Hemmo Päivärinteen sekä editoinnista, miksaamisesta ja masteroinnista huolehtineen duon ”kolmannen jäsenen” Petteri Salmen kombinaatio toimiikin jälleen moitteettomasti.
Musiikillisesti El Primitivon kohdalla vaikuttaa olevan mahdotonta vältellä sanayhdistelmän The Hypnomen lausumista. Kulttiyhtyeen henki kuiskuttelee Kuloniemen välityksellä kuulijan korvaan pahaenteisiä viestejään menneisyydestä etenkin fuzz-tiivisteisellä surf-avauksella Spotrix sekä sopivasti vinoon kasvaneen bassoaskelluksen turvin huojuvalla Ugi-Ugilla. Primitiivikaksikon hurmaavan kajahtanutta äänimaailmaa laajentavat entisestään exotica-sävytteinen slovari Haunted Lagoon sekä kekseliäästi Skinny Minnie -riffiä, tyynenmerellistä slidekitarointia ja pettämätöntä Link Wray -tamppausta sekoitteleva Do-E-O-Ee (Papua Stomp). Levyn sykähdyttävimpiä hetkiä myötäeletään baritoni- ja slidekitaroiden unisono-melodian sekä stydin sähkösitar-soolon avulla maisemoidulla Pelle & Sebastianilla. Hämmentävän duurivoittoisen ”tivolikäsittelyn” puolestaan saa kansanlaulusta huimaaviin uusiin korkeuksiin nouseva Rising Sun Blues.
Kiekon toisella varsinaisella coverilla vastavuoroisesti vältellään kikkailuja viimeiseen asti. Pelkällä yhden sähkökitaran ja Päivärinteen kauttaaltaan hallitusti kappaleiden välistä jännitettä pienin elein ylläpitävän rumputyöskentelyn voimin rökitetty Bobby Fullerin brutaali rock’n’roll-numero Thunder Reef on el perfecto valinta juuri tähän paikkaan levyä. Leimallisen Esamaista kitarapikkausta puolestaan esittelee omalla mitä hilpeimmällä tavallaan rentouttavaan höyrykylpyyn huipentuvan päiväntasaajan ekskursion päätös The Last Finnish Steambath. Sen alkuperäissävelet loihti aikoinaan nimellä The Last Steam Engine Train osaavista sormistaan finger-stailin mestariksikin hyvästä syystä luonnehdittu John Fahey.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 4/2022)
