Levyarvio: Elli Maple & Ismo Laakso Voodoo Explosion


ELLI MAPLE & ISMO LAAKSO VOODOO EXPLOSION
(Plastic Passion PVC116)

Juurimusiikillisilla viheriöillä ennen kaikkea turkulaisen Shoebox Revuen solistina kiitosta kerännyt Elli Maple (Elina Railamaa) tunnetaan vahvaäänisenä ja erityislaatuisella esiintymiskapasiteetilla varustettuna artistina, jonka työkenttään on kuulunut myös musikaalitoimeksiantoja sekä muita vapaamuotoisempia estradivirityksiä. Eräs niistä oli hänen syksyllä 2017 yhdessä Ismo Laakson, teatteri- ja musiikkielämässä 1980-luvulta lähtien luovineen taiteilijapersoonan kanssa ideoimansa huima liveperformanssi Turun Alvar-baarissa, jossa laulaja ja pianisti tarjoilivat kahdestaan vaikuttavan otannan blues- ja rhythm’n’blues-klassikoita läsnä olleelle klubiyleisölle. Mutta mistä hiivatista oikein oli kyse – ja miten parivaljakko vaativasta, kieltämättä jo lähtökohdiltaan hieman vinksahtaneelta haiskahtavasta urakastaan selvisi? Ilmeisen hyvin, sillä materiaali nähtiin taannoin aiheelliseksi julkaista ensin suoratoistopalveluissa ja nyt viiden vuoden odotuksen jälkeen peräti vinyylisenä LP-painoksena.

Juomalasien kilinän ja ambient-verhoiltujen äänitehosteiden keskeltä alkaa heti kiekon aluksi kuulua kummia. Laakson käsialaa oleva käynnistyskappale Viivi kantaa yhä alkuperäistä Tuula Amberlan vuoden 1987 levytykseltä tuttua nimeään, mutta Maplen suussa se on muuntunut viiskytlukuiseksi r&b:ksi ja englannin kielelle. Väliin ilmestyy TV-persoona Sampo Marjomaa kieroutuneine, niin ikään englanniksi lausuttuine välispiikkeineen.

Billy Boy Arnoldin I Wish You Would taittuu sekin piano-laulu -kokoonpanon käyttöön, eikä ihme: Ismo Laakson pitkäikäinen AD-yhtye on pitänyt blues-evergreeniä ohjelmistossaan ja ennättänyt myös purkittaa sen omanlaisenaan elektroversiona niin ikään Elli Maplen vokalistisella avustuksella 2020-luvun alussa. Jo Ann Campbellin terävä rokkikuritus I Changed My Mind Jack, Nick Curranin asianmukaisen rapainen Player sekä Ruth Brownin jump-kiivastelu (Mama) He Treats Your Daughter Mean kuuluvat setin ennalta-arvattavimpiin, Shoebox Revuen repertuaarin lähituntumasta löytyneisiin ”helppoihin” valintoihin, mutta mitäpä sanotte siitä, että duo puristaa voimallisesti kaiutetussa David Lynch -myyttimaailmassaan julmettuja versioita myös mm. Magic Samin tunnetuksi tekemästä Easy Babysta, Charlie Richin kirjoittamasta ja mm. Little Esther Phillipsin ja Jerry Lee Lewiksen popularisoimasta No Headstone On My Gravesta tai Jolie Hollandin vuoden 2004 versiota hienokseltaan muistuttavasta vanhasta trad.-bluesista Old Fashioned Morphine?

Osaksi aikaa lauteille istahtaa mukaan myös huuliharpisti Heikki Hämäläinen, jonka soitosta irtoavat rapeat lisälöylyt juoksuaskellukseen piiskatulle Jimmy Rogers -bravuurille Walking By Myself, Howlin’ Wolfin Evil-hurjastelulle sekä Koko Taylorin versiota seurailevalle I’m A Womanille (joka tosin on merkitty LP-kansissa hieman virheellisesti samannimiseksi Leiber-Stoller -sävellykseksi, vaikka Taylorin levytyksen tapauksessa esikuvana taisikin toimia Bo Diddleyn vuoden 1955 I’m A Man -näkemys Muddy Watersin kuulusta Mannish Boy -teemasta).

Rip rap studioon, Voodoo Explosion – rootsseurakunnan aiempi mojoannos alkaa jo olla puolessa vuosikymmenessä loppuun kaluttu!

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)

Share