ED BRUCE – See The Big Man Cry –
The Complete Sun And Wand Recordings From 1957–65, Plus…
(Bear Family BCD 17616)
Jo vuosikausia ennen Waylon Jenningsin ja Willie Nelsonin maailmanvalloitushitin Mammas Don’t Let Your Babies Grow Up To Be Cowboys kirjoittamista sekä lukemattomia omissa nimissään julkaistuja kantrisupermenestyksiä, Arkansasissa 1939 syntynyt ja Memphisissä kasvanut William Edwin Bruce oli luonut pitkän uran ihailtuna laulajana. Oikeastaan useammankin.
Myös Ed kuului Elviksen esimerkin innoittamana rock’n’roll-pureman saaneisiin Tennesseen seudun nuorukaisiin, jonka suunta ennen pitkää kulki Sun Recordsin pakeille. Omia laulujaan teini-iästä saakka laatineella lahjakkaalla miehenalulla tärppäsi viimein keväällä 1957. Esikoissinglelle sisältynyt omaperäinen Rock Boppin’ Baby jäi historiaan eräänä alan klassikkona, jota mitä luultavimmin jokaisena päivänä joku rockabilly-yhtye jossakin päin maailmaa yhä keikallaan esittää. Brucesta ei kuitenkaan kehittynyt Sam Phillipsille uutta luottoartistia. Rock Boppin’ Babystä ei odotuksista huolimatta muodostunut valtakunnallista myyntivalttia ja julkaisua seurasi vuoden 1958 puolella enää vain yksi toinen Sun-sinkku. Sen puoliskoista laulajan niin ikään kirjoittama persoonallisesti rokkaava Sweet Woman omasi kuitenkin edelleen kaikki sukseen ainekset. Levy-yhtiön kelavarastoon näin ollen hautautui mittava pino laadukasta materiaalia, sekä viimeisteltyjä bändiottoja (mm. läkähdyttävän kuuma rock’n’roll-rietastelu Baby That’s Good tammikuulta 1958) että lupaavia mies ja kitara -demoja, joita laulaja-lauluntekijä äänitteli 706 Union Avenuen studiolla lähinnä omista sävellyksistään. Jo Sun-aikoinaan Bruce myös osoitti orastavan kiinnostuksensa mustaa r&b-musiikkia kohtaan. Käytännössä se ilmeni painokkaammin jälkimmäisenä ilmestyneen singlen doowop-tyylisellä kääntöpuolella Part Of My Life.
Vuonna 1960 Edin palkkaa maksoi hetken ajan Elviksen tavoin RCA Victor. Mm. Mark Dinningin Teen Angel ja Ray Petersonin Tell Laura I Love Her olivat synnyttäneet teinitragedia-laulujen invaasion amerikkalaisille musiikkimarkkinoille. Niille oman vastineensa, Charles Underwoodin kirjoittaman itkuballadin Ebony Eyesin laulaja äänitti edelleen Sunin studiolla, sekään tosin ei kaupallisia tilastoja heilutellut.
Vierähti jälleen parisen vuotta, ennen kuin Bruce rohkaistui uudelleen levyntekoon. Väliajan hän oli käyttänyt lähinnä kirjoittamalla lauluja toisille artisteille – sekä miettimällä uutta suuntaa omalle artistikuvalleen. Pienen TransSonic-merkin 1963 julkaisema single (And Then) He Gave Her To Me / If I Never Get To Heaven syntyi nyt Nashvillessä – ja tyyliksi oli kiekon a-puolella muuntunut täysiverinen esisoul, joka vielä kaiken kukkuraksi vaikutti istuvan täydellisesti hänen voimakkaalle äänelleen. Tämä linja kiehtoikin selvästi laulajaa. Joulukuussa 1962 hän jatkoi tällä tiellä newyorkilaisella, nimenomaan mustalle musiikille, rhyhtm’n’bluesille ja sittemmin soulille omistautuneella yhtiöllä. Kaikki neljä vuosina 1963–64 julkaistua Wand-singleä edustavat balladinomaisen blue eyed soulin mestarillisimpia aikaansaannoksia omana aikanaan ja tekoympäristössään (puolet levyistä syntyivät yhä Nashvillessä, Bill Justisin johtaman ja sovittaman orkesterin säestyksellä): It’s Coming To Me, The Greatest Man, See The Big Man Cry… Ed Brucella oli jälleen käsissään nippu lupaavia avaimia, mutta mikään niistä ei valitettavasti avannut lukkoja hänen läpimurtonsa tiellä olleissa ovissa. Artistin arvo on soul-vaiheenkin osalta tiedostettu vasta jälkeenpäin, mistä yhtenä esimerkkinä toimivat brittiläiset northern soul -piirit, jotka omivat viimeiselle Wand-seiskalle sisältyneen tanssinumeron I’m Gonna Have A Party erääksi suosikikseen. Tämän johdosta levyn alkuperäispainoksesta saakin nykyisin varautua maksamaan kolminumeroisia summia.
Ennen 1960-luvun puoliväliä ja seuraavaa kurssinmuutosta kohti tulevaa kantrisupertähteyttä Bruce antoi vielä yhden mahdollisuuden ABC-Paramount -yhtiön Apt-sisarmerkille. Nashvillessä taltioidulle jylhälle popsoul-singlelle Ebb Tide / Unbreakable Heart kävi ikävä kyllä samoin kuin kaikille hänen aikaisemmillekin levytyksilleen. Sinisilmäisyyden aika oli Ed Brucen puolesta nyt nähty, kuultu ja loppuun taputeltu.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
