DUKE ROBILLARD – Roll With Me
(Stony Plain SPCD 1496)
Kun puhutaan Atlantin toisella puolella olevista originelleista ja tyylitaitoisista valkoisista blueskitaristeista, niin heitä on tasan kaksi: Duke Robillard ja Ronnie Earl. Kumpi heistä sitten on kovempi, herttua vai jaarli, se onkin sitten vaikeampi sanoa. Molemmat ovat tehneet paljon hienoja ja kuuntelukertoja kestäviä julkaisuja vuosien saatossa, eikä taso tunnu laskevan, vaikka mittariin on lisää kilometrejä tullut. Ajattelin ehdottaa kolikonheittoa asian ratkaisemiseksi, mutta tuskin sekään tuottaisi tulosta, koska kolikko tipahtaisi todennäköisesti joka kerta kyljelleen.
Juuri sopivasti ennen Blues Newsin eräpäivää saapui materiaali elokuun lopulla kauppoihin ilmestyvästä Duke Robillard -albumista, joka Wikipedian mukaan on järjestysnumeroltaan 37. Kun parin vuoden takainen Duke Robillard Bandin nimellä julkaistu ”They Called It Rhythm & Blues” (ks. BN 315) oli ahdettu täyteen vierailijoita, niin nyt heitä on mukana vain muutama. Kaikki kappaleet eivät ole uusia, mukana on lainakappaleita ja pari uusioluentaa omista sävellyksistä. Katsotaan, mitä vanha herra on saanut aikaiseksi tällä kertaa.
Eddie Boydin Bluecoat Man on valikoitunut avausraidaksi. Svengi on aivan hillitön ja rokkaavasta pianosta vastaa Matt McCabe. Alun perin Roomful of Bluesille sävelletty mutta vasta ”Duke Robillard And The Pleasure Kings” -albumille levytetty Just Kiss Me saa nyt uusintakäsittelyn ja homma on toteutettu torvisektion avustamana niin kuin se silloin aikanaan olisi pitänyt tehdä. Boogie Uproar on Robillardin tribuutti Texasin tervaskannolle Gatemouth Brownille. Meno on todella messevää, ja jos en tietäisi, niin en ikipäivänä uskoisi, että kitaran varressa on liki 80-vuotias soittaja. Robillard antaa mennä sydämensä kyllyydestä ja Al Basile ryydittää kyytiä kornetillaan.
Muddy Watersin Look What You Done sekä toinen Gatemouth Brown -sävelmä You Got Money äänitettiin ”Calling All Blues” -sessiossa, mutta syystä tai toisesta kumpikaan ei valmistunut. Nyt toimeen on käyty uudella innolla ja vokaaliosuudet on saanut hoitaakseen Duke Robillard Bändin solisti Chris Cote. Ensin mainitussa puhkuu harppua Sugar Ray Norcia. Built For Comfort on ”Guitar Groove A Rama” -albumin sessioissa kesken jääneitä sävellyksiä ja mainion kitarariffin omaava kappale on yksi levyn parhaita. Roomful Of Bluesin debyyttisinglen Don’t You Want To Roll With Me kierrätyksestä en ole ihan vakuuttunut. Ei uusi versio huono ole, mutta alkuperäinen on mielestäni paljon lennokkaampi ja kitarasoolossa on enemmän asennetta.
”Roll With Me” ei sisällä mitään uutta tai ihmeellistä. Kaikki on sitä aiemmilta levyiltä tuttua ja turvallista, mutta tuskinpa kukaan mitään muuta osasi odottaa tai uskalsi edes toivoa, en minä ainakaan. Sisällöllinen yllätyksettömyys korvautuu puolestaan soiton raikkaudella ja tasalaatuisella materiaalilla. Levy kuulostaa tuoreelta useista nostalgisista elementeistä huolimatta. Duke Robillardilla riittää vielä virtaa tarjota tasokasta bluesia.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 4/2024)
