DON BRYANT – You Make Me Feel
(Fat Possum FP1747-2)
Don Bryantin 60 vuotta kestäneen uran aikana häneltä on julkaistu vain kolme albumia. Siihen on selkeät syynsä. Hi-merkille tehdyt 60-luvun puolivälin singlet eivät menestyneet ja jäivät näin ilman albumijulkaisua. Vuonna -69 Willie Mitchell tuotti ”Precious Soul” -pitkäsoiton, joka sisälsi pelkästään lainamateriaalia. Tämän jälkeen Bryant siirtyi Hi-merkin lauluntekijäksi ja silloisen tyttöystävän ja tulevan vaimon Ann Peeblesin tukijaksi. Kun Peebles eläköityi v. 2012, avasi se mahdollisuuden oman uran jatkamiseen. Bryantin paluun takuumieheksi voidaan nimetä Scott Bomar, jonka The Bo-Keys -yhtyeen levylle ”Heartaches By The Number” Bryant pääsi vierailevaksi solistiksi v. 2016. Seuraavana vuonna Bryant teki sitten kehutun ”Don’t Give Up On Love” -albumin yhteistyössä Bomarin kanssa.
Uutuus jatkaa samalla konseptilla kuin edeltäjänsä. Don on kirjoittanut Bomarin kanssa neljä uutta laulua, viisi 60-luvun kappaletta sovitetaan uudelleen ja levyn päättää gospelstandardi Walk All Over God’s Heaven.
Robert Gordonin kirjoituksessa Fat Possumin kotisivuilla Bryant toteaa, että hän pyrkii kertomaan lauluissaan tarinan, jonka on usein itse kokenut. Avauskappale Your Love Is To Blame on siitä mainio esimerkki. Erehdyin aluksi luulemaan, että Is It Over on sama balladi, jonka Otis Clay levytti 1973. Eipä ole, sillä se on aivan tuore deepballadi. Clayn tuotannosta on pistetty uusiksi I Die A Little Each Day. Väittäisinpä, että Bryantin tulkinta on aavistuksen verran parempi. Kunnon balladi on myös Staxilla vaikuttaneen Drapels-ryhmän kirjoittama I’ll Go Crazy (jota he eivät tiettävästi itse levyttäneet ollenkaan). Bryantin varhaisempi versio päätyi v. -68 singlen b-puolelle. Yksi albumin kohokohdista on Donin raastava uusintatulkinta vuoden -65 kappaleesta Don’t Turn Your Back On Me. Siinä tempoa on hidastettu. Albumin teemaan, rakkauden tunnustus vaimolle, sopii hienosti myös hymnimainen balladi A Woman’s Touch. Menopaloista ihastuin Your Love Is Too Late -kappaleeseen. Sen toteutuksessa on jotain rupista, mikä tuo mieleen alkuaikojen Stax-levytykset puhallinsovituksineen ja Steve Cropperilta lainattuine kitarakuvioineen.
Vanhan koulukunnan soullaulajat 60-luvulta ovat vähissä, ihan ikänsä puolesta. Bryantin lisäksi William Bell taitaa olla vielä aktiivinen. Fat Possumin logossa komeilee teksti ”We’re trying our best”. He ovat tosiaan onnistuneet päämäärässään antaen Bomarille ja Bryantille mahdollisuuden levytykseen.
Aarno Alén
(julkaistu BN-numerossa 4/2020)
