CHRISTIAN-CHARLES DE PLICQUE
Dying To Live
(Angel House AHCD 3)
(1) Step By Step (2) The Lord Is My Everything! (3) Dying To Live! (4) I've Been Dipped In The Water (5) Hold On! (6) Lord Don't Move That Mountain! (7) I'm Going To Live The Life I Sing About In My Song! (8) Lord Jesus (9) It Was Jesus (10) I'll Keep On Loving You Lord (11) Walking In The Sun (12) What Will You Do With Your Life (13) Mountain Railroad (14) The Blues Don't Care About You

C-C De Plicque pitää yllä vähintäänkin tiivistä julkaisutahtia, miehen edellinen kiekko kun katsastettiin vain pari BN:ää sitten. Edeltäjä ”Linin' Track” luotti pienimuotoisen minimalismin alkuvoimaan. Nyt tehdään vahvasti paluuta parin vuoden takaiseen ”Spirit In The Dark” -albumiin. Ja iso orkesteri, puhaltimet, jouset ja kööri, on vahvasti mukana kuvassa.

Suuresta koostaan huolimatta säestysryhmä on notkea työssään. Ja esim. kivasti soulahtava (1) on varsin menevä raita. Meno vain yltyy yhä rytmikkäämmäksi ei kovin nopealla (2):lla. Yksi albumin huippuhetkistä on raita (4), tyyli on lähinnä soul-gospelgroovea ja meno kovaa. Solisti intoutuu irrottelemaan kunnolla riuskalla (6):lla. Reipas menopala (9) nousee ilman muuta osumakoriin ja loppumetreillä piiskataan touhu kunnon lentoon. Aika traditionaaliselta kuulostava (13) on erään sortin blues, joka kasvaa loppuaan kohden. Vielä enemmän on bluesia kuultavilla tyylikkäällä ja hitaalla raidalla (8). Bonusraita (14) puolestaan liikkuu funk-blues-maastossa, aiemmin tämä on julkaistu Bluelightin vinyylisinkulalla v. -93.

Vaikka isolla bändillä ja kohtuullisen nopeilla kierroksilla onkin toteutettu monta hienoa hetkeä, levyn koskettavimmat sävelet koetaan balladeina, joita piano usein säestää. Esim. (3) on tavattoman hieno, ja alun hentoutta voimistetaan biisin edetessä. Samaan koppaan putoaa pohdiskeleva (5), jota voisi kuvailla vähäeleisen vahvaksi. Loppupään balladisuma (10, 11, 12) tarjoaa hienoa tunnelmaa ja vahvaa fiilistelyä. Täydellisimmäksi hituriksi nousee silti erikoisesti rytmitetty laulelman omainen (7), joka jotenkin yllättää positiivisesti jokaisella kuuntelukerralla.

”Risto-Kallella” on meno päällänsä, ethän vain putoa kyydistä!

Mikke Nöjd