DAVE LINDHOLM – Dave Lindholm
(Emsalö EMLP004/EMCD004, 2-LP/2-CD)
Koronakeväänä lähes jokaisella muusikolla on ollut luppoaikaa enemmän kuin tarpeeksi, jota kaikki ovat kuluttaneet omalla tavallaan. Dave Lindholm ei ole ryhtynyt kiillottamaan Stratocasteriaan vaan kirjoittanut nipun lauluja ja levyttänyt ne. Lopputulos on nimetön tupla-albumi, joka on hänen ensimmäinen sellainen, kun bändilevyt Pen Leen ”Catlook Gypsies” ja Svartin julkaisema Isokynä & Orfeuksen ”Lillan” jätetään laskuista pois.
Kansikuva tuo mieleen Love Records -aikaisen ”Sirkus”-albumin, joka oli myös 90 astetta käännetty ja gatefold. Aivan kaikkea ei ole keväällä äänitetty, sillä julkaisun oheistietojen mukaan Lindholm on käynyt myös viime vuoden lopulla studiossa. Avustavia muusikoita on mukana, mutta kuitenkaan mistään bändilevystä on turha puhua. Rumpuja ei kuulla, mutta perkussioita kylläkin. Jos levylle haetaan vertailukohtia, niin mielestäni siinä on samantyylisiä sävyjä kuin mitä ”Moderni hiljainen musiikki”, ”Huoneet 6 & 14” ja ”Sillalla” sisälsivät.
Yleensä tuplien kohdalla piilee se vaara, että täysipainoista materiaalia on liikaa yhdelle levylle, mutta ei kuitenkaan riittävästi kahdelle. Nimettömän kumpikin cd pitää sisällään 12 kappaletta, mikä tarkoittaa sitä, ettei täyteraitoja tai tyhjäkäyntiä juurikaan ole. Mikäli joku pelkää musiikillista ähkyä, niin asiaa auttaa, kun kuuntelee levyn kerrallaan.
Levytetyt kappaleet ovat pienimuotoisia havaintoja sekä pohdintoja elämästä. Kummankin levyn alkuun on laitettu todellinen ässäraita, ykköslevyllä se on ajan hengen mukainen Kadonnut ja kakkoslevyllä herkkä Hiivitään hyvin aikein, jossa menoa tuetaan saksofonilla, vaikka siitä ei mainintaa kannessa ole. Fonisti, kuka sitten lieneekään, soittaa kuin Pekka Pöyry -vainaa. Singlenäkin julkaistu Kun sä haluut voittaa on ehdoton suosikkini. Holikong haitareineen ja viuluineen kuulostaa aivan pelastusarmeijalaululta. Vapaa Julia on kuin elokuva, jonka tarina on puristettu kolmeen minuuttiin. Meressä-kappaleeseen on lisätty kaikuluotaimen piippausta muistuttava ääni tukemaan esityksen tarinaa.
Kun takana on 50 vuotta uraa ja 30 albumia, voisi olettaa jo liekin jossain määrin himmenevän. Näin ei vielä ole, sillä Dave Lindholm on hyvässä vedossa, eikä soitossa ole kuultavissa merkkejä ikääntymisestä. Hän on kypsään ikään ehtinyt veteraani, jonka ei tarvitse enää todistaa mitään. Vinyylin ystäville kerrottakoon, että myös tupla-LP on aiheesta tulossa.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 6/2020)
