DAVE ALVIN & PHIL ALVIN
Common Ground: Dave & Phil Alvin Play And Sing The Songs Of Big Bill Broonzy
(Yep Roc YEP 2384, LP/CD) -14
(1) All By Myself (2) I Feel So Good (3) How Do You Want It Done? (4) Southern Flood Blues (5) Big Bill Blues (6) Key To The Highway (7) Tomorrow (8) Just A Dream (9) You’ve Changed (10) Stuff They Call Money (11) Truckin’ Little Woman (12) Saturday Night Rub

”Onhan meillä omat erimielisyytemme, mutta Big Bill Broonzysta emme koskaan kinastele”, muistuttaa tuoreessa haastattelussaan Dave Alvin, The Blasters -yhtyeen 70-luvun lopulla perustaneen sisaruskaksikon nuorimmainen (s. -55) – vakuuttaen olevansa nyt yhteisellä maaperällä isoveljensä Philin (s. -53) kanssa. Kesti kuitenkin miltei kolme vuosikymmentä katkaista vihanpito niin pitkäksi aikaa, jotta ensimmäinen yhteinen täysimittainen studioalbumi sitten Blasters-kiekon ”Hard Line” (-85) oli mahdollista toteuttaa. Siihen tarvittiin viime kädessä vain tarpeeksi hyvä yhteinen rakkauden kohde – ja tietysti kaikkien palasten oli kohdattava toisensa oikeanlaisena yhtälönä, oikealla kellonlyömällä.

Molemmilla sankareilla on kyllä riittänyt kiireitä muutenkin. Davesta kasvoi omille poluille livettyään eräs USA:n johtavista roots-lauluntekijöistä, Philin pitäessä omien soolotöidensä ohella myös Blasters-brändiä ansiokkaasti esillä. Kauan toivotun reunionin pelättiin jäävän kokonaan toteutumatta Philin sairastuttua hengenvaarallisesti parisen vuotta sitten. Vaikeiden vaiheiden yli kuitenkin selvittiin – ja se sai myös veljekset miettimään elämänarvoja uudelta kantilta. Los Angelesissa työstetyn kiekon keskiössä on luonnollisesti sekä yhdessä että vuorollaan soololaulava sekä kaikista kielisoittimista vastaava veljeskaksikko. Säestystukea heille tarjoavat Daven luotettavat Guilty Ones -bändikaverit rumpali Lisa Pankratz ja basisti Brad Fordham sekä osalla raidoista kaiken kokeneet studioketut Bob Glaub (basso) ja Don Heffington (rummut). Suomalaisillekin tuttu ex-Blaster, kosketinsoittaja Gene Taylor ahertaa myös levyllä tärkeänä vastuunkantajana.

Puoliakustisesti letkeilevä avausraita kiteyttää samantien Blasters-fanien odotukset. Keski-iän saavuttaneiden pelimannipersoonien eläväisessä Teksas-traditiota syleilevässä käsittelyssä etäisyys Broonzyn bluesmaailmaan säilyy turvallisen tuntuisena, mutta henkinen kontakti laulun ja alkuperäislaulajan kanssa on silti käsinkosketeltavaa luokkaa. Veljekset sekoittelevat versioonsa palasia sekä Big Billin v. -41 pianokuorrutteisesta originaalista että tämän ja Washboard Samin 10 vuotta myöhäisemmästä Chess-uusinnasta. Philin solistisessa komennossa ja samalla hyvinkin broonzymaisessa hengessä liikkuvat myös vetreä I Feel So Good, 20-luvun pianovetoista ragtime-kautta ilmentävä Big Bill Blues sekä monasti muulloinkin coveroidut ja ehkä siksi kovin innottoman oloiset shufflet Key To The Highway ja Just A Dream. Eräs rock’n’rollin ellei peräti rockabillyn prototyypeistä, rehvastelevan kitaraboogieriffin päälle v. -32 tapetoitu How You Want It Done ei sekään juuri alkuperäissovituksestaan poikkea, tosin ei ole tarpeenkaan. Kyllä kappale rokkaa yhtälailla edelleen. Vuoden -30 Hokum Boys -tuotannosta poimittu päätösinstrumentaali pitäytyy niin ikään esikuvansa linjoilla, palauttaen tribuutin samalla avausraidan semiakustisiin tunnelmiin kitaran, dobron, simppelin vispilärumpukompin ja kontrabasson säestyksellä.

Levyn ronskeimmat irtiotot osuvat etupäässä tutun räiskyviä sähkökitarasoolojaan jakelevan pikkuveljen lauluvuoroille. Philiä karheampaan ja pidättyväisempään äänenkäyttöön luottava Dave lähestyy junttaavalla Southern Flood Bluesilla miltei Dylanmaista sähköistä bluesboogieta ja You’ve Changed’lla eteläistä swamp-rockia. Stuff They Call Money, alunperin heläkkä v. -37 piano-kitara -hokumralli vääntyy puolestaan veljesten kimppalauluna löysätempoiseksi Louisiana-bluesiksi.

Mutta osaa se Philkin. Tomorrow’n kepeä swingshuffle-ratkaisu on nastaa kuultavaa, vaikka itseäni viehättää silti enemmän Broonzyn 1. kerran -51 levyttämän puhallinvetoisen jumpin laiskanroteva askellus. Alkujaan dixieland-henkinen v. -38 pianoboogie Truckin’ Little Woman taas hurjastelee jyrkimmätkin mutkat suoriksi levyn Blasters-orientoituneimpana rock’n’roll-kiihdyttelynä.

Tätä kirjoittaessa ”Common Ground” jatkaa oleiluaan Billboardin bluesalbumien Top10:ssä jo kahdeksatta viikkoa, sijalla 3. Listan paalupaikkaa sekä cd:nä että vinyylinä ilmestynyt kiekko piti hallussaan kahden viikon ajan kesäkuun lopulla. Levyn menestyksen myötä Dave ja Phil Alvin ovat myös rohkaistuneet yhteiselle kiertueelle. Ken tietää, ehkäpä vanhat riitapukarit kohtaavat toisensa lavalla vielä jonain päivänä Suomessakin.

Pete Hoppula

(Julkaistu BN-numerossa 4/2014.)