DADDY GILJOTEEN
Holy Mail Express
(Edel/Samsara 019373ERE)
(1) Aeroplane Boogie (2) Bwana (3) Voodoo Stuff (4) The Hand (5) Kleinbus (6) Memfis, Egypt (7) Holy Mail Express (8) Moldojev (9) Vitamins (10) O Bambi (11) Barney Needs A Home (12) Fool’s Corner (Occupied) (13) You’ll Be There

Maan omaleimaisimpiin blues-kytköksellä varustettuihin orkestereihin lukeutuva Daddy Giljoteen antoi jo keväällä varsin selkeäsanaisen myrskyvaroituksen tulevasta pitkäsoitostaan, kun radiosinkku ”Aeroplane Boogie” aikoinaan ilmaantui kotoisen toimittajayhteisömme kummasteltavaksi.

Kitaristi-laulajan ja pääasiallisen biisinikkarin ”Taylor” Rättyän ilmailuaiheinen bluesrock toimii paljonpuhuvana pelinavauksena myös tällä bändin kakkos-cd:llä, joka jatkaa luontevasti vuoden takaisella ”Once They Called Me A Prodigy” –debyytillä lanseeratun monivivahteisen, mutta silti vaivattomasti tunnistettavan Daddy Giljoteen –saundin alati rajoja rikkovaa, sopivasti arkitodellisuudesta loitonnettua kasvukertomusta. Muuallakin kuin vain täällä Pohjolassa viime aikoina huomiota herättänyt trio on keikkaillut ahkerasti mm. Saksassa. Ulkomaailman eri kolkista ideoituja virikkeitä esitelläänkin nyt levyn otsikkoon viitaten eräänlaisina soivina postikortteina, joiden kautta muusikot välittävät terveisiään mm. New Orleansin riittimenoista (”Voodoo Stuff”) sekä jättikokoisten kissafiguurien ja obeliskien lomasta Niilin suistomaita ("Memfis, Egypt"). Lyriikoiden osalta entistä ennakkoluulottomimpiin reittivalintoihin luottava bändi pitää silti itse soittopuolen paikoittaisia irtiottoja lukuun ottamatta jopa esikoisäänitettään ”rootsimpana”. Esimerkiksi ”The Hand”, kieroutunut oodi kädelle, sisältää tolkuttoman hienoa juurevaa kitarapikkausta eikä Risto Oikarisen saksofonin siivellä makoisasti groovaileva ”Kleinbus” kuulosta taatusti sekään pöllömmältä edes perinneuskollisimman harrastajan korvissa. Ravitsemustietoisesta rakkaudesta mitä luultavammin kertova ”Vitamins” jatkaa tyylillisesti edellisen kanssa samoilla linjoilla – vierailevana hammondistina toimivan ”Kanttori” Niemisen täydentäessä kokoonpanoa. Kappaletarjonnasta eniten peruspakkaa sekoittavat surf-elementein väritetty instrumentaali ”Mol dojev”, melodinen folkrock-eepos ”Holy Mail Express” sekä hämmentävän viattomasti esitetty iskelmällinen päätösslovari ”You’ll Be There”.

Normibluesin kuluttajalle Daddy Giljoteen lienee edelleen ylimaustettu pala noin vain nieltäväksi. Sen sijaan raskaspotkuisemmasta bluesvaikuttein sävytetystä rockista pääsääntöisen ruokavalionsa rakentaville Holy Mail Express on eittämättä tervetullut makunautinto.

Pete Hoppula