THE COUNTRY DARK – Our Crimes 2007–2018
(Humu 033, LP)
Kuopiosta kajahtaa! The Country Dark oli minulle yhtyeenä aivan vieras. Poppoon historiasta löytyy peräti neljä pitkäsoittoa ja tämä kokoelma on julkaistu vain vinyyli-älppärinä.
Ryhmän tarina alkoi minimalistisen mutta äkkiväärän country-ratkaisun parissa. Matkan varrella nämä elementit ovat kuitenkin karisseet ja homma on taittunut aina vaan rokkaavampaan suuntaan. Hurjapäiden tavaramerkeiksi ovat nousseet psykoottiset, mustan huumorin kuorruttamat murha- ja lemmentarinat.
Rajojen koettelu on tervettä toimintaa ja aina välillä tekee hyvää, kun kuuntelussa oleva musiikki on jotakin ihan muuta. Vaikeampi tehtävä on sen sijaan sillä, joka pyrkii määrittämään touhun johonkin (tai useampaan) lokeroon, sillä vaikutteet ovat moninaiset. Country tietysti mutta myös rock and roll ja rockabilly, psykoa unohtamatta. Sekaan vielä esim. surf-soundia ja kaikkea muuta kivaa, kuten linkwraymäistä kitaratulitusta. Ensi alkuun saattaa edellä lueteltu vaikuttaa sekavalta, ja ehkä se sitä onkin, mutta jollain ilveellä miehistö on silti toimessaan johdonmukainen ja samalla hyvällä tavalla kaistapäinen. Mitä sitten, jos ei mahduta yhteen muottiin, rajat ovat joka tapauksessa keinotekoisia. Omalla kaameanveikeällä tyylillään tämä on hauskaa ja varmasti soittajillakin on lystiä piisannut.
Samalla pitää alleviivata sitä seikkaa, että ryhmä ei todellakaan pyri vetämään yleisöään höplästä hyödyntämällä monia ”far-out” -ratkaisuja, vaan tässä bändistä löytyy tuikeaa asennetta myös muille jaettavaksi.
Soundipolitiikka on miehillä hallussa ja pitää mainita ryhmän laulaja Mika Sollas, jolla on poikkeuksellisen vaikuttava ulosanti. Onkohan hän koskaan kokeillut vaikkapa shouter-tyylin rhythm & bluesia? Tietysti hyvin pelaa muukin ryhmä.
Biiseistä on moneksi. Albumin päättävä Fucked Up esittäytyy raflaavasta nimestään huolimatta melko perinteikkäänä country-hölkkänä. Luokiteltakoon myös Truckstop Whore vähintään countryn sukuiseksi esitykseksi, vaikka rytmi takookin kuin viidakkokuumeeseen sairastunut Bo Diddley -reinkarnaatio. Mikäli kierroksia kaipaa vielä lisää, kannattaa testata Two Dicks In One Holen meininkiä nopeusmittarilla varustettuna. Myös levyn starttaava Lethal Injection on saatu istutettua hölkkäkomppeineen country-muottiin.
Mutta kukkii se homma weirdo-osiollakin. Raivoisasta psykorypistyksestä Burnt Engine Oil tulee väistämättä mieleen Link Wray. Yksi levyn kohokohdista on rockabilly-countryremellys Bella In The Witch Film, joka on myös hauskaa kuultavaa. Ravikomppinen Good Riddance esitetään livenä, ja kyllä potkii lujaa. Entäpä kaistapäisen nopea rock’n’roll-numero Shemale, stetsonien lisäksi taitaa pyöriä jo päänahatkin. Billyelementeillä runnova Skank Ass puskee nurin kaikki nopeusrajoitukset. ”Surf meets Link Wray” määrittää hyvin hurjaa Death Of Kay Kentiä. Pientä lepohetkeä tarjoaa yllättävänkin normaali rockeri Black Diamond Train. Mrs Strutter’s Udders stomppaa eetteristä aavemaisella soundilla. Jo nimellään paljon lupaava Magic Empire buugiettaa shufflena ja jälleen soundi on pelottava. Perin outo mutta samalla kiehtovan kaunis Didn’t Make It To Mexico harrastaa koukuttavia kummitussoundeja sekin.
Kuuntele lujaa yksin, pimeässä, jos uskallat!
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 2/2024)
