CHARLIE FEATHERS – Rocks
(Bear Family BCD 17688)
Bear Familyn tätä nykyä jo yli 60-osaiseksi pullistunut ”Rocks”-sarja jaksaa yhtäaikaisesti sekä kiehtoa, kerätä kiitosta että kummastuttaa. Kunkin CD-paketin koontilogiikka on joka tapauksessa saletti: otetaan käsittelyyn useimmiten 1950-luvulla levytysuransa käynnistänyt artisti, kollataan läpi hänen tuotantonsa ja napsitaan sitten levylle mukaan kolmisenkymmentä kaikkein rokkaavinta aikaansaannosta. Helppo homma, totta – mutta jaksaako tällainen karsinointi lopulta kiinnostaa laajempaa harrastajakuntaa? Rokin ystäviä tietysti ajatus pelkkien vauhtiraitojen niputtamisesta peräjälkeen voi lähtökohtaisesti ilahduttaa, mutta pidemmän päälle liian tiukkapipoiset lokerot voivat myös tehdä levyn sisällöstä yksitoikkoisen sekä samalla hämärtää ellei peräti vääristää artistin taiteellista kokonaiskuvaa – etenkin, mikäli työn alle on valittu hahmo, jonka musiikilliseen kasvutarinaan yhtä lailla kuuluisivat myös esimerkiksi balladit tai blues- ja rhythm’n’blues-tyyliset numerot. Omien ”Rocks”-tutkielmiensa kohteiksi ovat varsinaisten rokkareiden lisäksi päätyneet mm. Bobby Darin, Don Gibson, Clyde McPhatter, Memphis Slim, monet lauluyhtyeet, kuten The Cadillacs ja The ’5’ Royales, sekä jopa Pat Boone.
Mississippissä syntynyt ja Memphisissä aikuisikänsä elänyt Charlie Feathers (1932–1998) oli monien mielestä rockabillyn todellinen kruunupää ja genrensä sinnikkäin valtikankantaja. Hänen tapauksessaan rockabilly- ja rock’n’roll-teemaisten äänitteiden suhteen on projektinvetäjien Stefan Kohnen ja Nico Feuerbachin täytynyt kohdata jo suoranaista ylitarjontaa, kokoelman tämänkertaiseen aikahaarukkaan 1956–1992 kun lukeutuu Charlien kohdalla tolkuton määrä aihepiirin klassikoita ja tyyppiesimerkkejä.
Rankan käden karsintaa harjoitettuaan saksalaiset ovat silti onnistuneet luomaan tanakan retrospektiivin laulajalegendan kautta vuosikymmenten vakaana säilyneestä rockabillyjatkumosta, joka tuotti kansan kuultavaksi erinomaista tavaraa myös ”laihemmilla” 1960- ja 1970-luvuilla. Silloin etenkin eurooppalaiset keräilijät aina Suomea myöten pääsivät ottamaan konkreettista tuntumaa artistiin ja kannustamaan häntä jatkamaan valitsemallaan tiellä. Sarjalle ominaiseen tapaan ”Rocksille” ei kuitenkaan ole tongittu esiin aiemmin julkaisematonta materiaalia, eikä Feathers-tuotannosta kiinnostuneelle luultavasti tuottaisi suurempia vaikeuksia löytää näitä samoja kappaleita halutessaan myös muista lähteistä. Tässäkin tapauksessa tutkivalle ja tiedosta kiinnostuneelle sielulle itse musiikkia enemmän taitaakin tarjota iloa CD:n paksuhko sisävihkonen, jonka John Pearsonin käsialaa olevassa yli 20-sivuisessa historiikissa sekä sitä täydentävissä erillisissä muisteluosioissa on kieltämättä omat ansionsa. Sanomattakin selvää, että samaan hintaan on CD-kansissa tarjolla myös eksaktia sessiotietoa jokaisen kappaleen soittajista, äänitysajankohdista ja alkuperäisjulkaisuista.
Charlie Feathersin majesteettisimmat esitykset, kuten mm. aikaansa edellä olleet ja yhä ylittämättömät King-merkin vuoden 1956 sinkkuklassikot One Hand Loose ja Can’t Hardly Stand It, rockabillylevytysten all time -parhaimmistoon niin ikään lukeutuva Jungle Fever vuodelta 1958, pitelemätön Stutterin’ Cindy vuodelta 1968, Rollin’ Rock -yhtiölle 1974 tehty That Certain Female sekä Lontoossa 1977 nauhoitettu Wild Wild Party alleviivaavat kaikki entistä paksummalla tussilla tekijänsä merkitystä yhtenä alansa suurimmista. Vanha Charlie tuskin olisi silti toivonut tulevansa leimatuksi pelkästään rasavillinä rokkarina – selittihän hän myös itse myöhemmissä haastatteluissaan halunneensa nuorena miehenä olla pikemminkin Bill Monroen tapainen bluegrass-artisti, vaatimattoman miehen mukaan taidot eivät vain kuulemma aivan siihen koskaan riittäneet.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
