Levyarvio: Carolyn Wonderland


CAROLYN WONDERLAND – Tempting Fate
(Alligator ALCD 5007)

Carolyn Wonderland on tehnyt pitkän uran bluesin ja siihen läheisesti liittyvien, osittain omaperäisten tyylilajien parissa. Viimeisin saavutus oli toimia kolme vuotta brittiblueslegenda John Mayallin kaikkien aikojen ensimmäisenä naiskitaristina. Olivathan häntä edeltäneet muiden muassa Eric Clapton, Peter Green, Mick Taylor ja lukuisat muut. Nyt hän jatkaa soolouraansa, joka sekään ei ole ollut aivan vaatimaton. Carolynin juuret ovat Texasissa ja niinpä hänen kitarointiaan verrataan usein Stevie Ray Vaughaniin. Laulullisena vertailukohtana mainitaan usein Janis Joplin. Molemmissa on totta toinen puoli, mutta toinen on, että Carolynilla on omanlainen äänimaailmansa.

Mayall-yhteistyön jälkeen odotukset olivat korkealla, että nyt Texas-blues saa uuden kitaraikonin vaikkapa Freddie Kingin ja Albert Collinsin jalanjäljissä. Lähdetäänpä siis kuuntelemaan hiljattain julkaistua levyä.

Avaus Fragile Peace And Certain War on tuttuakin tutumpaa Carolynia. Delta-vaikutteista kappaletta hallitsevat hieno lap steel ja hyvä laulu. Bluesmeininki jatkuu parilla seuraavalla esityksellä ja muuttuu rockin suuntaan. Sitten siirrytään kantrin ja bluesin hybridigenreen. Crack In The Wall on jo puhdasta country & westernia. Sinänsä nämä genret ovat läheistä sukua toisilleen.

Väliin kuullaan John Mayallin säveltämä ja alun perin esittämä The Laws Must Change, nyt bluesrockiksi versioituna. Zydecon kanssa flirttaillaan kappaleella Honey Bee, jossa haitaria soittaa Jan Flemming. Peruskokoonpano levyllä on Carolynin (laulu, soolokitara, lap steel ja viheltäminen) lisäksi Bobby Perkins (basso) ja pitkäaikainen luottorumpali Kevin Lance. Yksittäisillä kappaleilla on Flemmingin lisäksi useita vierailevia artisteja, joista mainittakoon Texas-legendat kitaristi Dave Alvin, pianisti Marcia Ball ja lap steel -kitaristi Cindy Cashdollar.

”Tempting Fate” on albumi, jonka musiikillista tyyliä on vaikea lokeroida mihinkään kategoriaan. Itse käyttäisin termejä roots tai Americana. Ehkä osuvin oli listalla, jossa levy pääsi USA:ssa ykkössijalle. Sen nimi on ”Alternative Country”.

Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 6/2021)

Share