BRIAN SETZER ORCHESTRA
It's Gonna Rock ('Cause That's What I Do) DVD
(Surfdog 2526715)
(1) This Cat's On A Hot Tin Roof (2) Drive Like Lightning (Crash Like Thunder) (3) ‘49 Mercury Blues (4) Your True Love (5) The Dirty Boogie (6) (She's) Sexy + 17 (7) Honey Man (8) Lonely Avenue (9) Trouble Train (10) Summertime Blues (11) Sixteen Chicks (12) Gene & Eddie (13) Runaway Boys (14) Fishnet Stockings (15) Stray Cat Strut (16) Jump, Jive, An' Wail (17) Rumble In Brighton (18) Rock This Town (19) Brand New Cadillac + Bonus material: Press conference

Brian Setzeriltä tulee levyjä varsin kiitettävään tahtiin. Viime vuonna julkaistujen live-albumien "Don't Mess With Big Band" ja "Christmas Comes Alive" (BN 246) jälkeen ilmestyi tämä live-DVD, ja tätä kirjoittaessani taitaa uusi studiolevykin jo kaupoissa olla. On tietenkin hienoa, että herra jaksaa olla niin ahkera, mutta toisaalta määrä ei aina korvaa laatua, etenkään kun uutta materiaalia emme ole "Lonely Avenue" -levyn jälkeen saaneet.

Tämän The Montreux Jazz Festivalilla nauhoitetun live-DVD:n setti on pääosin tuttu ja turvallinen. Eli käytännössä se sisältää samat kappaleet kuin "Don't Mess..." -tuplacd, mutta kuvallisessa muodossa. Siinä missä "Don't Mess..." oli vain kehnosti kasattu kokoelma livebiisejä, on tämä kunnollinen keikkataltiointi. Sisällöstä voidaan olla montaa mieltä, sillä mukana on muutamia aikaisemmilla DVD-julkaisuilla "Live in Japan" (4, 15, 17, 18 ja 19), "One Rockin' Night" (1, 2, 5, 12, 16 ja 18) ja "Christmas Extravaganza" (1, 5, 12, 14, 16 ja 18) olleita kappaleita. Siinä mielessä olisi voinut valintoja miettiä toisenkin kerran.

Alku on odotetun mukainen, ja hyväntuulinen Setzer soittaa rennon oloisesti. Mitään maata mullistavaa ei Setzerin edellisiin DVD-julkaisuihin verrattuna ole tarjolla, mutta sitä kukaan tuskin osasi odottaakaan. Mukavaa, että ohjelmistoon on valittu myös "Lonely Avenue" -levyn materiaalia (8 ja 9). Mukana on tietenkin se "pakollinen" rockabillyosuus (10-15). "Stray Cat Strutin" lopussa puhallinryhmä hiipii takaisin lavalle "Pink Pantherin" sävelin ja sitten palataan taas perusasioiden pariin. "Jump, Jive, An Wail'" päättää setin, mutta yleisö ei ole saanut tarpeekseen ja Orkesteri suostuu soittamaan vielä yhden. "Rumble In Montreal" on jälleen kerran veret seisauttavan tiukka veto. Se puristaa bändistä loput mehut ulos, ja kun viimeiset vinkaukset on kuultu, päättää Setzer poistua lavalta. Yleisö janoaa lisää ja kaverit puhuvat hänet ympäri. "I don't care what time is, but we didn't rock this town yet" huutaa Setzer ja huima loppurutistus alkaa. Jostain he löytävät vielä energiaa runnoa läpi “Rock This Townin" ja “Cadillacin". Ilta päättyy, ja niin yleisö kuin allekirjoittanutkin ovat saaneet rahoilleen täyden vastineen.

Musiikillisesti tämä on hieno paketti, mutta toteutuksesta täytyy antaa hiukan pyyhkeitä. Leikkaukset ovat tällaisen "vanhan liiton miehen" mielestä joissain kohdin liian nopeita. Senkin vielä voisi antaa anteeksi, mutta ei sitä, että muutamat leikkaukset tapahtuvat aivan käsittämättömissä kohdissa. Kesken kitarasoolon siirrytään torvisektioon ja kesken fonisoolon näytetään taustalaulajattarien "alli paasikiviä". Onneksi "Lonely Avenuen" kohdalla ei ruveta turhia kikkailemaan, vaan kuvaus on hillittyä ja tukee kappaleen kaunista melodiaa. Johnny Hattonin bassosoolo näytetään kokonaan, mutta kun hän pariinkin otteeseen nostaa pystybasson olkapäälleen, niin sitä ohjaaja ei huomaa.

Kansilehtisessä on muutama kuva, mutta tekstin fonttikoko on liian pieni. Kysymys kuuluu että miksi, sillä ainakaan tilanpuutteen takia mikrofonttia ei olisi tarvinnut käyttää. Mikäli joku ei ole vielä "Don't Mess.." -tuplaa hankkinut, niin se kannattaa suosiolla kauppaan jättää ja ostaa mieluummin "It's Gonna Rock", koska se pienistä puutteistaan huolimatta tarjoaa näistä kahdesta kuluttajan kannalta huomattavasti enemmän.

Riku Metelinen