THE BOP CATS WITH FRIENDS
String-Go
(Jupiter Stroll JUPITER CD 006)
(1) Stringo (2) Jet Tone Boogie (3) Surfin' Mexican (4) Bop-A-Nova (5) Memoires (6) Lovers' Mood (7) Tune Up (8) Hide'N'Seek (9) BC's Swang Pt 2 (10) Water Baby Boogie (11) Swanee River Gal (12) Bamalama (13) Lucky 13

Siellä missä Bop Cats ja ystävät kohtaavat on bileet - ja siellä soi myös rock and roll -musiikki! Tällä levyllä Bop Catsit tekevät kunniaa instrumusalle, pääosin omilla biiseillään, seassa pari lainaakin. Noita ystäviä on matkassa aika liuta ulottuen aina Sami "Cissen poika" Häkkisestä, Honey Aaltoseen ja fonivelho Juho Hurskaiseen.

Tiivistäen voisi todeta, että levy on surffia ja rautalankaa rockabilly -soundeilla varustettuna, paletti ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen. Soittajistollahan on kaikilla jo varsin runsaasti kokemusta rock and roll -tyyppisestä ratkaisusta, ja niinpä kun soppaa hämmennetään nousee matkalla pintaan monenmoista mielenkiintoista. Ensinnäkin puhtaasti instruna toteutettu kiekko jää valitettavan usein toistamaan itseään, niin että kuulija puutuu. Nyt vaihtelevuutta kokonaisuuteen on haettu peruskitaran rinnalle soolosoittimiksi nostetuilla pianolla, fonilla ja steel-kitaralla, sekä sillä, että komppiryhmässä vuorottelevat kontra- ja sähköbasso keskenään. Tärkein elementti on kuitenkin biisimateriaali. Kappaleet ovat pääosin tempoltaan hyvin reippaita ja keskenään riittävän erilaisia pitääkseen mielenkiintoa yllä. Reiluun puoleen tuntiin on puserrettu runsas tusina biisejä ja hauskaa on ollut, sitä ei edes yritetä peittää - ja miksi ihmeessä pitäisikään?

Itse musiikista jos mainitsisi jotakin, niin heti avausraita nappaa kuulijan lennosta silkalla hyväntuulisuudellaan. (2):lla pörrätäänkin sitten jo täysin pidäkkeettömästi tulipalo-kiire -tempolla. Raita (6) on todellinen mahtislovari, joka pursuilee komeaa tunnelmaa. Astetta muuta materiaalia hitaampi on mainio (11), joka on jotenkin kansanlaulunomainen, mutta iloinen. Niin, ja tietysti (13), joka lähtee liikkeelle tekolöysänä shufflena, kiihtyäkseen sitten huimaan lentoon. Isosoundisesti ja säkättävällä riffillä pelaava shuffle (3) pitää myös mainita. Rautsikka-osasto soi kenties perinteisimmillään muuten kyllä vimmatusti rockaavalla (4):lla. Raita (8) ponnistaa sekin varsin klassisista asetelmista ja korkealle ponnistaakin. Kiekon kovin menosiivu on (12), tässä tullaan tosissaan päin näköä ja breikissä hyödynnetään oivallisesti Tequila’maista jipottelua. Raidalla (5) huomion kiinnittää erityisesti päryyttelevällä riffillä biisiä eteenpäin piiskaava "iso" kitara. Stop-go -kikkaa hyödynnetään liukkaasti etenevällä irrottelulla (9), jolla sekä foni että piano tempaisevat oikeat hulivili-soolot. Ihmisääntä kuullaan köörissä (7):lla, meno porskuttaa rujosti jossain twistin ja rock and rollin rajavyöhykkeellä. Samoissa maisemissa seikkailee myös suoraviivainen ja erittäin nopea tempaisu (10).

Bop Cats ystävineen tarjoilee iloksemme grilli-illanistujaisten ja kaikkien muidenkin kesähäppeninkien takuuvarman tunnelman nostatuttajan!

Mikke Nöjd