THE BOP CATS
Jump Higher
(Trichord TRIK 006)
(1) Jump Higher (2) Let’s Go Boppin' Tonight (3) Bopcat Baby (4) Back To School (5) Baby Baby (6) I Love My Baby (7) Memoires (8) Bop Your Heart Out (9) Can’t Let You Go (10) Sweetie Pie (11) Leave Me Alone (12) Mary Lou Rock (13) BC’s Swang (14) Due Rane E Un Cane

Kotimaisen rock-a-billyn ”uusi aalto” tuntuu olevan voimissaan. Eipä ihme, sillä onhan touhulla jo yli kolmen vuosikymmenen pituiset perinteet – siis vain kymmenen vuotta lyhyemmät kuin esimerkiksi Blues Newsilla! Keväämmällä (BN 2/08) tuli kehaistuksi oikein tosissaan T-Bird Gangin levyä ”It’s Showtime”, eikä jälkeen jää tämä Bop Catsin tuorein julkaisukaan.

Hyvinkäältä käsin operoivaa Bop Cats ei tietenkään edusta em. uutta aaltoa, vaan sitä voidaan pitää alansa ”veteraaniyhtyeenä”. Bändin juuret ovat tuolla suomalaisen rock-a-billyn ”hulluissa vuosissa”. Vuonna -79 perustettu Bop Cats villitsi yleisöä tanssilavoilla vielä 80-luvun alussa, mutta levytykset jäivät vähiin. Vähitellen bändin toiminta hiipui, kunnes joitakin vuosia sitten kitaristit Utsi Uusitalo ja Mico Jansson päättivät koota ryhmän uudestaan kasaan. Vanhoista single- ja demoäänitteistä koottu ”Original” julkaistiin vuosi sitten (kts. BN 6/2007) ja nyt on tarjolla täysin uutta materiaalia.

Janssonin ja Uusitalon lisäksi myös rumpali Ari on vanhoja Bop Cats -miehiä ja kun mukaan saatiin kontrabassotornado Don Carlos, oli bändi valmis kohtaamaan 2000-luvun haasteet. Soitto kulkeekin paikka paikoin hengästyttävällä kiihkolla ja erityisesti huomio kiinnittyy Utsin näppäriin kitarakuvioihin. Soiton lisäksi Bop Cats on kiinnittänyt huomiota myös laulupuoleen. Kaikki bändin jäsenet laulavat, mutta vaikka pääasiassa solisteina toimivat Utsi ja Mici, saavat Carlos ja Arikin omat soolonumeronsa. Neljällä kappaleella nelikkoa vahvistaa saksofonisti Juho Hurskainen, joka nähtävästi piipahtaa silloin tällöin töräyttämässä Bop Catsin keikoillakin, mikäli vain Whistle Bait-, Johnny Bonanza Show-, Bloodshot Eyes-, Agents- ym. kiireiltään ennättää.

Päinvastoin kuin useimmat vanhan rock’n’rollin nimeen vannovat yhtyeet, tekevät Jansson ja Uusitalo suurimman osan yhtyeen kappaleista itse. Sävellykset nojaavat tyylipuhtaasti ja monipuolisesti 1950-luvun ja 60-luvun alun nuorisomusiikkiperinteeseen, mutta ne toteutetaan selvästi nykypäivän hengessä. Nopeiden boppailu- ja boogiekappaleiden sekaan mahtuu myös buddyholly-tyylistä melodista rockia kuten ”I Love My Baby” ja mainioita instrumentaaleja kuten ”Memoires”. Henkilökohtaiseksi suosikikseni taitaa nousta kohtalokkaan kuuloinen ”Mary Lou Rock”, johon Hurskainen tuuttaa saksofonillaan tuimia bluessävyjä.

Levyn neljästätoista kappaleesta vain kolme on lainatavaraa. Kaikkien ”boppailukappaleiden äiti”, Al Ferrierin ”Let’s Go Boppin’ Tonite” (laskekaapa muuten montako kertaa Bop Catsin levyllä mainitaan sana ”bop”) rynnii eteenpäin kuin perheenemäntä Stockan Hulluilla päivillä. Albumin lopussa odottaa vielä varsineinen yllätys, kun Ari pääsee esittelemään kielillä puhumisen… anteeksi laulamisen ihmeen!

Bop Catsin ”Jump Higher” on paitsi hillitön ja räväkkä, myös tyylikkäästi ilman turhia raja-aitoja toteutettu rock’n’roll-levy. Rock-a-billyn harrastajiin se epäilemättä uppoaa täydellisesti, mutta uskoisin sillä olevan tarjottavana maukkaita kuuntelu- tai mihin musiikkia sitten haluaakin käyttää -hetkiä monenlaiselle yleisölle. Ei muuta kuin Happy Rock’n’Roll!

Honey Aaltonen