BOOGIE W KINGS
King Boogie Swing
(Jungle TCB 6060)
(1) King Boogie Swing (2) Mellow Saxophone (3) Bb Boogie (4) Boogie Woogie Country Girl (5) Slow Down (6) Cherokee Boogie (7) Mary Ann (8) Flip Flop And Fly (9) Mess Around (10) Rudy’s Rock (11) Big Daddy (12) Voodoo Love (13) Pack My Bags

Vaikka kyseessä on Tampereen suunnalta ponnistavan Boogie W Kingsin esikoinen, eivät asialla todellakaan ole mitkään untuvikot. Soittajien historiasta löytyy mm. Jumpin’ Paralyzers -yhtye. Swing on pelin henki ja homma on satayks-prosenttisesti sisäistetty. Bändin jäsenet ovat Janne Anttila, piano, Jyrki Kananen, laulu ja kitara, Jukka Manninen; basso, Olli Ahonen, rummut, Petri Rinta-Opas, baritoni- ja tenorisaksofoni sekä Sami Sippola, tenorisaksofoni.

Biisilista on rakennettu viimeisen päälle ja lukijat varmasti tunnistavat lainanumeroiden originaalit esittäjät. Jos nyt haluaa olla kriittinen, niin setti on ehkä vähän yllätyksetön, mutta vastaavasti ei täältä niitä pettymyksiäkään putoile. Esim. Roy Montrellin ikiklassikko (2) kestää kyllä kierrätystä ja miehillä on tässä oikean sorttista asennetta ja vimmaa. Lajityypityksen keskeisiin ilmiöihin kuuluu tietenkin myös Big Joe Turner, jonka raidoista (4) on suorastaan takuumurea, samoin kuin rockaavan jumpituksen juhlaa edustava (8). Toinen bändin suosikki vaikuttaisi olevan Ray Charles. Häneltä on valikoitunut mukaan mellevä rytmihirmu (7) sekä erittäin vikkeläliikkeinen (9). Hatun noston ansaitsee myös Larry Williamsin (5), jolta löytyy paitsi tuhtia otetta niin myös kosolti swengiä. Tanner laitetaan tosissaan tömisemään Bull Moose Jacksonin klassikolla (6), inkkareilla on meno päällänsä. Vauhtia piisaa myös Bill Haley -instrulle (10), fonit sekä piano soolottavat irrotellen, lopuksi myös kitara.

Ilahduttavasti cd:lle on istutettu myös omaa uusiotuotantoa. Näistä (1) osoittaa heti pelin hengen, hyvämenoista iloista jumppia. Oma sävellys (3) puolestaan on instru, rytmiikalla leikitellään ja ote tällä boogie woogiella on suorastaan retee. Keskitempoa, mutta edelleen varsin tuhtia jumppausta edustaa (11). Balladi (12) maalailee fiiliksiä ja on nätti. Jotenkin tämä kuitenkin särkee levyn ainoana hiturina kokonaisuutta, olisiko ollut syytä lisätä mukaan toinenkin hitailu – tai luottaa vain vauhtikamaan, sillä kovin oudoilla vesillä tämä tuntuu liikkuvan. Loppusuora päästellään kiri-kiri -tahdissa (13), biisi on hyvä ja tempo taitaa olla levyn nopeinta antia.

Kyllä vaan, mitä mainioin bilekiekko. Tätä suositellaan!

Mikke Nöjd