BOBBY RADCLIFF – Hard Hitting
(Homework 010)
Kitaristi-laulaja Bobby Radcliffin soitto on aina ollut vahva sekoitus suosikkiensa West Side -artistien Magic Samin ja Jimmy Dawkinsin tyylejä lisättynä ripauksella Freddie Kingin instrumentaaleista tuttuja soundeja. Yleensä triona esiintyvä Radcliff on täydentänyt tätä levyä varten ryhmänsä kvartertiksi pyytämällä rumpali Mikko Peltolan sekä ruotsalaisen basistitaituri Magnus Lanshammarin seuraksi toiseksi kitaristiksi Jonne Kulluvaaran. Levy on äänitetty Tomi Leinon hienossa Suprovox-studiossa 100-prosenttisen analogisesti, mm. hyvin vahvasti Savoy-, King- ja Chess-yhtiöiden perinteitä kunnioittaen.
”Fast Fingers” (jota lempinimeä ei kuulemma miehen kuullen saanut lausua!) Dawkinsile ominaista tekniikkaa lähestytään heti aloituskaappaleella High Coast Of Living. Taitavan muusikon tavoin Radcliff tekee kappaleesta hyvinkin omantyylisensä ja tunnistettavan, johon kuuluvat miehen ryöpsähtelevä kitarointi ja värisyttävä vibrato-laulutapa.
Why Baby on pienen piirin tunteman ja suht harvinaisen Chicago-kitaristin Mighty Joe Youngin hengentuote ja tyylillisesti se sopii täydellisesti Radcliffin esittämään musiikkiin. Samaa voi sanoa myös toisesta Jimmy Dawkins -kappaleesta I Wonder Why.
Pehmeän hempeästä Man Or Mousesta yhtye muovaa ränttäpohjaisen version, johon molempien kitaristien soolot tuovat mukavaa lisäväriä. Jos kappale on tuttu mm. Junior Parkerin hienona versiona niin sen säveltäjä Robert Kelton on sitä vastoin melko pimentoon jäänyt muusikko. Omat ansionsa hänellä on kumminkin, vai mitä sanotte miehestä, joka mm. ”opetti” Charlie Christianille sähkökitaran ihmeitä ja soitti vuosia Jimmy McCracklinin triossa.
Freddie Kingin vanhaan ”twistiin” In The Open Radcliff yhtyeineen pistää potkua toisen jos ei kolmannenkin verran lisää. Aika monella kappaleella vauhtia on kuin vuoristoradassa ja siihen Clay Hammondin slowblues Part Time Love sekä Ivory Joe Hunterin klassikko Since I Met You Baby tuovat kivaa vaihtelua.
New Orleans -vaikutteista puolta itsestään sekä musiikkimaustaan Radcliff tuo julki Professor Longhairin Mardi Grass In New Orleansilla sekä Fats Dominon I’m Gonna Be A Wheel Somedayllä ja Please Don’t Leave Me’llä. Jälkimmäisessä molemmat kitaristit ovat jälleen mukavasti vuorosoitannassa, kuten myös Elmore Jamesin Bobby’s Rockilla. Levyn hauskin kappale on aikanaan Charlie Musselwhiten toisen levyn ”Stone Blues” kautta tutuksi tullut Aaron Corthonin sävellys My Buddy Buddy Friends, tässä tosin nimellä Talkin’ About My Friends.
Tämä Bobby Radcliffin uusin levy rullaa hienosti ja vauhdikkaasti sekä sopivalla tavalla esikuviensa mukaisesti, ollen tyylikäs näyttö miehen nykykunnosta. Kun rytmiryhmäkin osoittaa kunnioitustaan perusasioita kohtaan niin on helppo antaa vahva suositus tutustua niin levyyn kuin mieheen itseensä. Ensi vuonna 70-vuotissynttäriään viettävään kitaristiin sopiikin hyvin sanonta ”still goin’ strong”.
Radcliffin levyjä kannattaa tsekata netin kautta esim. bluebeatmusic-sivustolta, josta niitä löytyy 4-5 erilaista. Tätä kyseistä levyä saanee näppärästi myös Tomi Leinon keikoilta, kuten miehen omiakin laadukkaita tuotoksia.
Jari Kolari
(julkaistu BN-numerossa 5/2020)
