Levyarvio: Bluelight Recordsin digisinkut

BLUELIGHT RECORDSIN DIGISINKUT PUNTARISSA


KALLE KAAJA – Tahdon maistaa makeaa
(Bluelight BLR451868, digisingle)

Beat-iskelmällisiltä taipaleilta ainakin hetkeksi kivenheiton verran neobilly-päällysteisemmälle polulle palaava Kalle Kaaja esittelee stream-sinkullaan itsensä kääntämän mukaansatempaavan teoksen, jolle kannatusta voisi ajatella löytyvän vaikkapa Fatboy-yhtyeen musiikin ystävien keskuudesta. Lisää ymmärtäjiä löytynee niistä, jotka vielä kenties muistavat 2000-luvun ensivuosina vaikuttaneen Jace Everettin ja hänen Bad Things -kappaleensa, jota Kaaja nyt onnistuneesti coveroi. Alkuperäisen tekijän kohtalo olikin sangen erikoinen: Everett oli jo nousemassa hyvää vauhtia Sony-Epic -merkin kirjoilla kantrimaailman huipulle, mutta menestys yllättäen kiersikin hänet kotimaassaan kaukaa. Sen sijaan vuosia myöhemmin samainen Bad Things päätyi HBO-kanavan suositun True Blood -sarjan tunnusmusiikiksi ja nostatti laulun jälkikäteen listoille monissa Euroopan maissa. Petteri Salmen äänittämä, miksaama ja masteroima Tahdon maistaa makeaa hurmaa kokonaisvahvalla ilmeellään. Kaaja itse yhdistelee tulkinnassaan varsin läpikuultavasti niin Everettin kuin kotimaistenkin mentorien Topi Sorsakosken ja Tuomari Nurmion laulumaneereita – ja pakko täsmentää, ei laisinkaan häiritsevällä tavalla.

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)


PÄÄESIINTYJÄT – Vain yksi sydän
(Bluelight BLR451878, digisingle)

On kohtalaisen selvää, että Bluelight-yhtiön yksi viime aikojen myyvimmistä valteista, vinhaan keikkavauhtiin ja kansannosteeseen kirinyt Pääesiintyjät tulee ennen pitkää julkaisemaan uuden albumin. Sen ajankohtaa ja muita detaljeja odotellessa yhtye on jo ryhtynyt nostattamaan faniensa ruokahalua suoratoistoihin lisäämällään ensimmäisellä sinkkulohkaisulla. No Heart To Spare, ruotsalaisen The Go Gettersin melodinen pikkuhitti 2000-luvun alusta on taipunut suomalaisbändin käsissä sen muuhun ohjelmistoon nähden jopa odotettua raskaskätisemmäksi rockabillyksi. Solisti Vesa Haajan toimesta orkesteri myös jatkaa toimivaksi havaittua linjaansa suomentaa käännöskappaleensa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä sanoituksia kunnioittaen.

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)


KONONEN & PAJUKALLIO – Yksinäisen miehen juna
(Bluelight BLR451888, digisingle)

Tuottoisaksi ja toimivaksi kollaboraatioksi osoittautunut Suonna Konosen ja Arto Pajukallion ”superkantriduo” vihjaa seuraavan pitkäsoittonsa tekoaikeista uudella lumoavalla käännöspuhdetyöllään. Butch Hancockin haikeankarheasti surkeutta maksimoivalla bluesilla (alun perin Boxcars) kaksikkoa täydentää basson, rumpujen ja perkussioiden soitosta sekä äänitys- ja miksaustehtävistä vastannut Konosen entinen Huojuva Lato -kollega Yrjö Vähäkallio. Molemmat solistit väläyttävät kappaleella myös instrumentaalista ymmärrystään, Kononen jylhäsoundisella huuliharpun käsittelyllään ja ”Pilli” Pajukallio ihanan säröisellä sähkökitarasoolollaan.

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)

Share