THE BLOODSHOT EYES
Night Walk Boogie (The Return Of...)
(BSE CD 003)
(1) See Me In The Evening (2) Knock Me A Kiss (3) Cheers Beer Shuffle (4) Read My Lips (5) Lying To Yourself (6) Night Walk Boogie (7) Shattered Mailbox (8) Jealous Man (9) Lovin’ Machine (10) Who’s Been Talkin’ (11) Rockinitis (12) Daddy’s Precious Pearl (13) Knee Deep Sea Diver (14) Gonna Send You Back To Georgia

Pitkältä levytystauolta palannut Bloodshot Eyes -yhtye tarjoilee kuulijalleen varsin mielenkiintoisen kattauksen. Yhtäältä viljellään maanläheistä blues-soundia, toisaalta taas liukasliikkeistä ja notkeaa swing-jump -menoa.

Puhaltimet ovat levyllä kunniassa ja saksofonisteja on mukana jopa kolmin kappalein: Jarmo Rouvinen, Boots Hurskainen ja Ville Hovi. Puhallinosastoon kuuluu tietysti vokalisti-persoona Good Rockin’ Kempaksen puhkuma turpahöylä eli huuliharppu. Omaa tuotantoa on levyllä huomattavan paljon ja säveltäjänä on kunnostautunut kiekon soolokitaristi Roy Fish Loikala, joka on tehnyt peräti kahdeksan uutta kappaletta makusteltavaksemme. Rytmit liikkuvat eivätkä nuoku, siitä pitävät huolen rumpali Tom Pythón sekä basistit Lasse Sirkko ja Iiro Kautto.

Alussa mainitusta maanläheisyydestä toimii hyvänä esimerkkinä raita (1), oikein kunnon rytinää ja seassa soi slidekin. Minä olen vakuuttunut, että kun levyllä kierrätetään Hound Dog Tayloria ei se yksinkertaisesti voi olla kovin huono. Lisää rakkikoiraa kuullaan raidalla (14) ja rujon pahaa on jälki nytkin. Sen sijaan Mike Jacksonin teoksella (2) on ote leppoisa ja nätti siivu svengaa isosti. Wynonie Harris on tietysti tämän koulukunnan malliesimerkki, mutta melkoiseen lentoon tämäkin kappale saadaan piiskattua. Raitaa (11) en tunnistanut entuudestaan, mutta Billy Boy Arnoldin tekemisiähän tämä tiukka menosiivutus on. Covereista korkeimmat pisteet annan kuitenkin Howlin’ Wolfin ikiklassikkokierrätykselle (10). Biisin sovitus on suorastaan kipeän kaunis ja erinomainen svengi kuljettaa sävelmää loputtoman tuntuisesti eteenpäin.

Omista uusista sävelmistä tarjoilee (3) likipitäen Amos Milburn -tyylistä ilkamoivan mehukasta menoa. Fiilis on aivan erityisen vahva (4):lla, joka on hieno keskitemposhuffle. Alakuloisella ja pohtivalla (7):lla tahti pudotetaan jo melkeinpä talking blues -osastolle. Hieno on myös balladipuolelle sijoittuva hienovarainen, silti tuhti (12). Vauhtipala (13) viljelee sarkastista tekstiä kertoen eräänlaista puolisukeltajan tarinaa. Reipasliikkeinen ja erittäin tyylikäs jump-medium (8) nousee myös hyville pisteille, samoin kuin tunnelmallinen mutta rytmikäs (5). Nimibiisiksi yltänyt (6) on suoraa raivokasta jump-bluesia, joka on ladattu täyteen hyvää menoa ja meininkiä.

Bloodshot Eyes -levyn voisi todeta olevan harvinaista herkkua. Toivottavasti levytyspaussi ei taas kestä täyttä vuosikymmentä (tai sen yli). Toisaalta, kun on hauskaa ei ajankulua edes huomaa. Hieno levy!

Mikke Nöjd