BLACK MAGIC SIX
(Gives You) Evil Acupunction
(Ähky-004)
(1) Hudaa (2) Liar (3) Raging Bull (4) True Essence Of Love (5) Evil Man (6) Black Rooster (7) Lowdown (8) Suck The Poison Out (9) Last Nite (10) Not Allowed (11) Hallelujah

Black Magic Six –duo (kitara, laulu ja lyömäsoittimet) luottaa äärimmäisen primitiiviseen menoon. Senhän kertoo jo ryhmän pieni soitinarsenaali, joskin parilla raidalla on mukana avustajia. Mielenkiintoista on se, että tämä musiikki mainittiin punkiksi. Nykyisin yhä venyvimmiksi käyvien määreiden aikakaudella tämä sujahtaisi kyllä monen muunkin lipun alle. Toki jäljet johtavat suoraan sylttytehtaalle, ja menossa on enemmän kuin siteeksi punkkia: biisit ovat nopeita, päällekäypiä, tehokkaita, iskukykyisiä ja ennen muuta uskottavia – asenteessa pesee. Toisaalta, jos aihetta haluaa peilata laajemmalla vinkkelillä, niin vaikutteita voi havaita vaikka Hound Dog Taylor -vainaalta tai ns. Fat Possum -soundista. Mielenkiintoa tässä lisääkin se, että nyt ikään kuin punk lähenee bluesia, eikä päinvastoin kuten ollaan totuttu.

Puoleen tuntiin on puserrettu yksitoista kovatempoista raitaa eikä hommia juuri jäädä hautomaan. Ihan jokaista kappaletta en aio esitellä, mutta pari hurttia biisiä pitää nostaa esille. Avaus paiskoo rankalla riffillä päin näköä ja on kiivas kuin kapinen koira. Rujo, lähes muotopuoli shuffle (3) tulee silmille ja taitaa olla vielä hurjempi veto. Holtiton hoilotus (5) on sen kaliiberin ralli, että se ansaitsee ilman muuta paikkansa punkin (tai muuten rujon musiikin) nykymeno-mini-klassikkona. Raidalla (7) taitaa tempo laskea levyn matalimpiin lukemiin, mutta tämä(kään) ei todellakaan laahaa. Kunniamaininta tulee siivulle (8), tämä on mitä omintakeisin billy-punk-marssi-humppa, sanalla sanoen outo. Yllätys, yllätys: alussa mainittua bluesia viljellään tosi kierosti, mutta selkeästi raidalla (9). Kaikille kummallisuuksien ystäville tämä on tarkistuksen paikka.

Mikke Nöjd