eri esittäjiä – Birth Of Soul – Los Angeles Special
(Kent CDKEND 496)
Länsirannikolla doowop- ja tyttöyhtyeperinne eli niin vahvana aina pitkälle 60-luvulle asti, että se esti perinteisen soulin leviämisen tai se tuli pahemmin myöhässä. Olivathan siellä toki Ray Charles ja Sam Cooke omassa lokerossaan. Kentin toimituskunta on löytänyt 60-luvun alusta monilta pikkumerkeiltä esimerkkejä, kuinka early soul eteni. Tuottajina olivat sellaiset nimet kuin Gary S. Paxton, Marty Cooper, Phil Spector ja George Motola. Heitä avustivat sovittajina Arthur Wright, Miles Grayson, Rene Hall, Jack Nitzsche ja James Carmichael.
Paxton kävi tutustumassa Nashvillen musiikkibisnekseen 1962. Sen reissun innoittamana hän vei studioon Don Wyattin. Muutama single tehtiin Garpax- ja Alpax-merkeille. Laulajana Wyatt oli tyyliltään lähinnä Roy Hamiltonia. Garpax-äänitteistä jäi yli But What About My Broken Heart. Paxton yritti elvyttää myös Richard Berryn uraa. Tämä oli lauluyhtyevaiheiden ja Louie, Louie -singlen (jonka menestyksen hedelmät korjasivat muut tahot) jälkeen vakiintumassa balladilaulajaksi, josta on todisteena Everybody’s Got A Lover But Me. Kolmas Paxtonin kiinnitys oli The Rev-Lons, jonka muodostivat Fernandezin siskokset, solistina Rachel. Valittu näyte Whirlwind on saanut selvästi vaikutteita Motownilta.
George Motolan löytöjä oli The Vows. Tämän sekayhtyeen lauluntekijä oli James Moore ja pääsolisti Helen Simpson. Have You Heard on upea kappale, jonka pääosassa on Simpsonin ääni. Tekisipä mieli verrata häntä vaikka Arlene Smithiin. Motolan toinen tuotos ei ole niin merkittävä. Sly Stone aloitti uransa lauluyhtyeessä The Viscaynes, mutta teki varhaisella soolourallaan singlen Help Me With My Broken Heart.
Ike ja Tina Turner piipahtivat Kentillä 1964. Tinan tunnistaa helposti ja Ike on tällä kertaa pianossa kappaleessa Lose My Cool. Sen sijaan en tunnistanut Brenda Hollowayta The Soul-Mates -yhtyeen dueton toisena osapuolena. Gold Star -studioissa vietettiin pitkiä päiviä. Niiden aikana kirjoiteltiin uusia lauluja ja tehtiin demoja. Jack Nitzschen ja Jackie DeShannonin Let Him Walk Away, jossa äänessä on Darlene Love, ei päätynyt keskeneräisenä koskaan levypuristamoon. Kyllähän tätäkin mielellään kuuntelee.
Toki länsirannikolla tehtiin jo 60-luvun alussa sielukkaampaakin materiaalia. Siitä käyvät todisteeksi Vic Grantonin Let’s Go Home, Wilks & Wilkersonin Young Lover ja The Classicals -yhtyeen Help Me.
Koosteen toimittaneet Alec Palao ja Ady Croasdell kertovat taustatietoa jokaisesta esityksestä. Tämä on Acen vahvuus. Kilpailevan merkin “Soul On The West Coast“ -sarjassa on 120 kappaletta, mutta esittelyt eivät ole niin yksityiskohtaisia.
Aarno Alén
(julkaistu BN-numerossa 3/2021)
