PEKKA TIILIKAINEN & BEATMAKERS – Ainutlaatuinen
(Wanaja Music WMCD-002)
Maan kiireisin beat- ja rautalankayhtye ei ole malttanut jäädä laakereilleen lepäilemään edes korona-verukkeen turvin. Kun ryhmän solisti ja rytmikitaristi Pekka Tiilikainen on pitänyt sanoitus- ja sävellyskynänsä kirjoitusterässä ja taannoin kokoonpanoltaan hieman päivittynyt Beatmakers (alkuperäismuusikkoja soolokitaristi Juha Heinosta ja basisti Jori Venemiestä rytmittää nyt rumpalina J-P Harju) jaksaa sekin ahkeroida kyltymättömänä uuden studiomateriaalin kimpussa, on tuttujen panosten asettaminen pelipöydälle voittopottia tuottamaan ollut porukalle jälleen ilmeisen helppoa. Perinteiden viitoittamana myös vieraita on taas saatu houkuteltua mukaan levyntekoon, kitaroita soittavista nuoresta Onni Lemisestä ja aussimuusikko Martin Ciliasta kosketintukea tarjoaviin Hannu Könöseen, Janne Saksaan ja Pete Lapintiehen. Entiset kujeet tavallaan heijastuvat bändin pidemmän aikaa itseään ulkoasullisesti toistaneessa tavaramerkkimäisessä levynkansigrafiikassakin, jossa kieltämättä alkaa jo tautologian maku painaa nirppanokkaisimman kuluttajan aistielimiä. Nopeasti vilkaistuna kun orkesterin viimeisimpiä levyjä on jo hitusen vaikea erottaa toisistaan pelkän ulkonäön perusteella.
Paljolti Tiilikaisen omaa käsialaa oleva ja kantri-iskelmään yhä enemmän painottuva materiaali asettautuu täyteläisimmin rautalankaväritteiseen Suomi-melankoliamaisemaansa Niin kai! -nimisellä tilityksellä sekä Mustangs-kitaristi Matti Luhtalan sävellykseen nojaavalla Emikolla. Tarinankertoja-Pekka saa näyttää osaamistaan mm. Paraisilla sijaitsevasta ”kummitusaaresta” kertovalla kappaleella Ominainen. Tiilikaisen kantripersoona pääsee vuorostaan ottamaan molliballadien keskellä väkevimmin vallan Ninni Poijärven stemmalaulun siivittämällä pirteällä DeSoto-hölkällä sekä erityistä radiosoittopotentiaalia omaavalla Askelia-esityksellä. Paikoittain sanoitustukea ovat Tiilikaisen sävellyksiin tarjonneet myös Pekan vaimo Maarit Tiilikainen, Seppo Tammilehto sekä kirjailijana vielä paremmin tunnettu Tapani Bagge, jonka Taksikuski laittaakin levyn päätösnumerolla kunnolla rokaten.
Ruotsalaisen Fatboyn ohjelmistosta napattu herkistely Ainutlaatuinen (The Way We Were) esittelee Tiilikaisen lahjakkaan kauhajokelaisen duettokaverin Justiina Luukaslammin. Muita albumin lainoja ovat Atlantic-pomo Ahmet Ertegunin alias ”Ahmet Nugetren” sävellykseksi kirjattu 1960-lukuinen popnumero Missä olit silloin (Dawn In Ankara), jonka samoja Jyrki Lindströmin lyriikoita käytti alkujaan vuonna 1967 hyödykseen Irina Milan, sekä Ronski Gangistä muistettavan Jari Pätärin instrumentaali Just Parted. Käännösteos on englanninkielisestä otsikostaan huolimatta myös Elviksenkin ensitöinään levyttämä evergreen My Happiness. Huvittavana yksityiskohtana Tiilikainen kertoo kirjoittaneensa suomalaiset sanat kyseiseen ”Onnenkuuhun” jo 1980-luvulla, mutta kustannusoikeuksien haltijat eivät olleet sallineet sen julkaisua ennen kuin nyt, ja sittenkin ainoastaan mainitsemalla cd:n kappalelistauksessa pelkät alkuperäiset tekijätiedot. Joskus se vaan on niin pirun tiukkaa.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2021)
