THE BARNSHAKERS – Standing Room Only
(Goofin’ GREP 242, 7″ EP/CD-EP)
Vasta tuokio sittenhän he pumppunsa perustivat, ei siitä mitenkään voi olla kulunut kolmeakymmentä vuotta! Näin kuitenkin kalenterimerkinnät vahvistavat. Vappuna 1992 ensimmäistä kertaa liveyleisön edessä näyttäytyneen The Barnshakers -yhtyeen jäsenet solistinsa Vesa Haajan johdolla malttoivat ylläpitää kiitettävän vilkasta levyjulkaisutahtia vielä 2000-luvun alkupuolelle saakka, mutta liekö askel jo alkanut painaa entisillä nuorukaisilla? 2010-luvun varrella kokoonpano ei nimittäin huomannut vapauttaa markkinoille uutta musiikkia kuin kahden Goofin’-merkin vinyyliseiskan verran, sen jälkeen ei enää mitään. No, hyvä on, ehkä pikemminkin kyse on ollut siitä, etteivät monella päällekkäisellä soittorintamalla ahkeroivat ladonvatkaajat vain ole löytäneet riittävästi yhteisiä hetkiä viimeistelläkseen levytyksiä niitä janoavan roots-kansan ulottuville. Päivän päälle tuoretta materiaalia eivät myöskään tämän vinyyli- ja CD-painoksena ilmestyneen juhla-EP:n raidat ole, sillä ryhmä on käynyt naruttamassa esityksensä Tomi Leinon Suprovox-analogistudiolla jo alkuvuodesta 2020.
Johnny Sea’n (a.k.a. Johnny Seay) vuonna 1964 ensi kertaa levyttämä tittelinumero Standing Room Only versioidaan rutinoidusti Johnny Cash -hengessä, olihan alkuperäistulkkikin saanut mainetta nimenomaan Käteisjussin ”soundalikena” – suomalaiset ovat tosin vierittäneet ilmaisullista tavoitevuosikertaansa selvästi pidemmälle 1950-luvun puolelle. Osaltaan kantriin nojaa myös rekkakuskigenren suurhahmoihin lukeutuneen Dave Dudleyn vuoden 1959 rockabillahtava varhaisteos Where There’s A Will (There’s A Way) sekä kappalenelikon entuudestaan vähiten vieras nimike, rockabillyraivolla härkää sarvista rutistava Johnny Hortonin Got The Bull By The Horn. Haajan oman käden tuotoksia on seuloutunut mukaan yhden erityisen onnistuneen tyylittelyn verran. Kohtalokasta Beggar’s Bluesia sävyttävät nimensä viitoittamana myös sinisemmät sävelkulut – vaikkei Duke Ellingtonin samannimisen 1920-luvun lopun swing-instrumentaaliklassikon tunnelmiin sentään aivan heittäydytäkään.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)
