ATOMIC BOOGIE BAND
Time To Boogie!
(Jupiter Stroll 003)
(1) Intro / Bandstand Boogie (2) You Got Me Reelin’ And Rockin’ (3) Time To Boogie (4) She’s Dynamite (5) I’m Beginnin' To See The Light (6) Bright Lights Big City (7) Keep On Lovin Me (8) Route 66 (9) Let’s Do Some Boogaloo (10) Nosey Joe, live (11) Sick And Tired, live (12) Outro / Bandstand Boogie

Swing-musiikki meni trendinä jo aikapaiviä sitten ohi, mutta aiheeseen nojaavia ryhmiä löytyy yhä. Ja mikä ettei, kun kerran paletti on näin lujasti hallussa. Turkulainen Atomic Boogie Band on antanut odottaa debyytti-cd:tänsä turkasen pitkään, aiemmin ulkona omakustanne-EP ja osallisuus yhdellä kokoelmalla. Mutta odotus ei ole ollut turhaa, vaan homma on maltettu kypsytellä rauhassa valmiiksi asti. Nelimiehinen bändi ei ”rokkaa” tuttuja siivuja tulipalokiireellä läpi, vaan sovituksissa on ihan oikeasti ideoita mukana, silti niin että alkuperäislevytysten kunnioitus paistaa läpi toteutuksesta. Jos pidät T-Bone Walker –tyylisestä kitarajippoilusta tai pehmeän stydisti soivasta fonista, tai letkeästi svengaavasta läskibassosta ja rumputtelusta on sinulla jo muutama hyvä syy hankkia kiekko kuuloluittesi ulottuville. Ja sitten tässä tulee ainakin tusinan verran lisää syitä...

Avauksella bändi spiikataan hauskasti sisään ja eiköhän pelin henki selvine itse kullekin varsin nopeasti. Arvion voisi kuitata helposti ja nopeasti tyyliin, että kovin tutunoloisella materiaalilla ollaan liikkeellä. Mutta kuten jo todettu niin tässä on oivallusta messissä ja niinpä esim. Kuningas BB:n ohjelmistosta tuttu (4) toimii kipakkana jumpituksena eläväisesti. Se myös selviää hyvin nopeasti, että mätämunia ei olla koriin otettu ollenkaan. Selkärankaa kiekolle rakentavat mm. roteva jump (2) sekä pirteästi svengaava (3) ja lujaa liikkuva (5). Siinä missä minä arvelin biisilistaa tavatessani sijaitsevan pahimpien kompastuskivien, niin siellä odottaakin levyn selkeimmät huippukohdat. Tästä todistaa lukuisasti kierrätetty (6), joka tällä kertaa kuullaan hitaana, lähes hämyisänä tunnelmointina. Likipitäen yhtä iloiseksi yllätykseksi muodostuu standardi (8), svengi on tyystin pitelemätön, eikä jokunen aiemmin kuultu versio tunnu painolastina missään. Kovassa kisassa nousee kuitenkin vielä yksi siivu edellä esiteltyjen edelle. Nimittäin (7) on todellinen täysosuma, oivaltava, suorastaan ketterä kierrätys. Lopun raidoilla (10) ja (11) todistetaan, että homma toimii myös oikeasti livenä yleisön edessä. Ja toimii kanssa: Menoa ja svengiä piisaa, bändillä ja läsnäolleella yleisöllä kuuluu olleen lustia - ja sehän on musiikista puhuttaessa olennaisen tärkeä pointti.

Eipä kannata biletyksen ystävien jättää tätä kiekkoa tsekkaamatta!

Mikke Nöjd