ANDRES ROOTS – Afternoon
(Roots Art RAR 2102)
Akustisella kitaralla virtuoosimaisesti operoiva Andres Roots tekee vuosi vuodelta aina tyylikkäämpää musiikkia. Mutta älkää huolestuko, sillä bluesista on kyse edelleen!
Jo heti avauskappale Years Past Midnight johdattelee syvän etelän bluestunnelmiin. No helppoahan moinen on, sillä onhan tuo Tarton kaupunki huomattavasti etelämpänä kuin esim. tämä meidän peräpohjolan ”porolandia”.
Vaikka tämä kuuden kappaleen minialbumi onkin tallennettu viime lokakuussa (iltapäivän kuluessa 19.10.), on mukana kesäisiä tunnelmia. Eihän auringonpistos (Sunstroke) mikään miellyttävä asia aina ole – kerran olen kokenut todella pahan – palaavat viime kesän helteet mieleen. Terassilla istuessani muuan tuttu ohikulkija päivitteli, että taidan olla ainoa Suomessa, jota eivät helteet häiritse. Ehkä? Leppoisiin kesätunnelmiin vie myös Picknick At Docery’s.
Nähtävästi Rootsin suosikkeihin lukeutuvat edesmenneet Chuck Berry ja Peter Green. No mutta kenenpä eivät? Ainakin minun. Molempien muistolle on omistettu kappale. Blues On Green voisi olla Peter Greeniä herkimmillään jostain 60-luvun ihan lopulta. Bye Bye Berry on ollut Rootsin keikkojen päätöskappale jo pidempään. Melodia on jotakuinkin sama kuin vanhassa St. Louis Bluesissa, mikä hetken ihmetytti. Mitäs tekemistä sillä on Berryn kanssa? Noin sekunnin, ehkä kaksi, pohdittuani asia oli itsestään selvä. Chuck Berryhän oli syntyjään St. Louisin poikia. Näin hänkin olisi saattanut kappaleen esittää instrumentaalina. Päätösnumero Sherwood tuskin viittaa tähän Suomen Sherwoodiin, eli Keravaan. Vaan eihän sitä tiedä.
Mainio pikkulevy jälleen Andres Rootsilta. Kuusi akustista instrumentaalia, jotka piristävät jopa ankeissa talviolosuhteissakin. Roots on oman tiensä kulkija – ja niinhän sen pitää ollakin!
Honey Aaltonen
(julkaistu BN-numerossa 1/2022)
