THE AMAZING MEATMEN – License To Grill
(Galactic GALCD0120)
Monessa musiikillisessa hiilloksessa vuosikymmenten saatossa käristetty Hara Saanio tunnetaan mm. rhythm’n’bluesia pianonsa takaa laulavana Boogie Machine- ja Mighty Four -yhtyeiden solistina sekä vuodesta 2012 lähtien myös suvereenina Hurriganes-perinnön vaalijana blues-rokahtavaa materiaalia esittävän Texas Oil -yhtyeen kitaroivana keulahahmona. Kokoonpanosta riippumatta Saaniolla on ollut tapana hoitaa asiansa pieteetillä ja sanalla sanoen hiton hyvin. Siinä suhteessa muusikon bändikirjoon vuoden 2017 tietämillä liittynyt, Jerry Lee Lewisin ohjelmistolle ja edustamalle tyylille pyhittäytynyt The Amazing MeatMen ei todellakaan tee poikkeusta. Kuten ei Texas Oilinkaan tapauksessa, myöskään Lihaherrat eivät tyydy tekemään tribuuttiaan kaikkein ilmeisimmistä lähtökohdista. Jerry Lee -imitointihan ei varsinaisesti ole ennenkuulematon ilmiö Suomessakaan. Ferridayn tulipallon korostetuimpia maneereita vältellen yhtye ei alennu kliseiseen Great Balls Of Fire -kabareeseen pianotuolin kaatamisineen tai soittopelin särkemisineen. Sen ilmaisu pohjautuu pikemminkin jo hitusen ”aikuistuneempaan” 60- ja 70-lukujen taitteen Jerry Leehen, joka teki duuniaan nimenomaan musiikki edellä, mutta totta kai pilkkeen silmäkulmassa säilyttäen. Saanion laulussa ja tietenkin myös pianonsoitossa on tähän kontekstiin sopivaa härskiyttä ilman liioittelun tarvetta. Vaikka koskettimet raikaavat luonnollisessa keskiössään, myös kitaristi Eero Vaajoensuu käyttää täsmällisillä ja totutun harkituilla sooloillaan tilaisuutensa.
Ajanjaksolla 2017–19 Jani Lehtisen Beat Garage Studion uumenissa purkitettu esikoisrieska tarjoaa tusinan esityksen verran cover-musiikkia, joista valtaosaa myös Lewis on ollut uransa varrella tekemässä tunnetuksi. AMM:n ote kappaleisiin on kuitenkin kiitettävän uniikki. Leimallisemmin Lewisin juuria ryhmä kaivelee albumin avausraidalla Big Blon’ Baby sekä koko kimaran kohtalokkaasti päättävällä End Of The Roadilla. Vahvasti Jerryn levytyssaagaan linkittyvät myös Sun-kaudella Tappajan käsittelyyn päätyneet Hank Williamsin Your Cheatin’ Heart ja Chuck Willisin Hang Up My Rock & Roll Shoes sekä 70-luvun Mercury-periodin ripeätempoisempaa tuotantoa ilmentävät Charlie Rich -bravuuri Lonely Weekends ja Baker Knightin alkujaan Rick Nelsonille kirjoittama I Don’t Wanna Be Lonely Tonight.
Säväyttävä poiminto on myös Chris Kennerin Like It Like That, joka keinuttelee kotimaisissa käsissä Jerry Leen 70-lukuista luentaa rennommissa New Orleans -tunnelmissa, samoin hienokseltaan soulahtavaakin aromia soosiin vatkaava Bobby Lewisin vuoden 1961 r&b-listaykköshitti Tossin’ & Turnin’, jonka Lewis itse levytti vain demona 70-luvun lopullla.
B.B. Kingin Whole Lotta Meatiä ei sen sijaan bändin esikuva liene ainakaan studiossa koskaan kokeillut, vaikka aihepiiri häneen hienosti täsmääkin. Asia pihvi, kerrassaan mainio oivallus MeatMeniltä. Harvemmin tulee pianosankariin yhdistettyä myöskään kantrilaulaja Stonewall Jacksonin 60-luvun jälkipuolen versiona omaksuttua honkytonk-balladia This World Holds Nothing (Since You’ve Been Gone). Joe Texin vuoden 1958 Cosimo Matassa -äänitteestä jalostunut raisu r&b-ravuri You Little Baby Face Thing ravistaa pakkaa entisestään, shufflen This Must Be The Place taas levytti alun perin laulun toinen kirjoittaja Ronnie Self Big Town -singlensä kääntöpuolelle vuotta myöhemmin. Metkaa sinänsä, että myös Jerry Lee versioi samannimisen ja hieman samaan tapaan soinnutetunkin mutta itselleen oletettavasti mittatilauksena kirjoitetun rock’n’roll-irrottelun Smash-singlelleen vuonna 1965. Suomalaisten näkemys käyttää Selfin lyriikoita, vaikka tahtilajin osalta liikutaan lähempänä Jerry Leen tyypillisiä kierroslukuja.
Saanion ja Vaajoensuun ohella paistipumpun tällä levyllä muodostavat basisti Vesa Karppi ja rumpali Kimmo Oikarinen, joista jälkimmäiselle pitkäsoitto jäi surullista kyllä viimeiseksi. ”Mighty Manin” soitot ovat nyt jatkuneet vaikean sairauden nujertamana taivaallisessa rock’n’roll-orkesterissa maaliskuusta 2020 lähtien. Toivoa kuitenkin sopii, ettei maallista taivaltaan jatkavien yhtyekollegoidenkaan tie ole vielä määränpäähänsä tullut. Viranomaislupa grillaushommiin sille näet on myönnetty!
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2020)
