LEVYARVIO: FREDDIE KING – Going Down At Onkel Po’s (Rockbeat, uusintajulkaisu, 2015) (BN 1/16)

Näitä huippubluesartistien liveäänityksiä ilmaantuu säännöllisesti ja vaihtelevalla äänenlaadulla. Tällä Freddie Kingin tupla-cd:llä soundit ovat kohdallaan ja kuultavana on yli 152 minuuttia musiikkia. Saksalainen Onkel Pö oli Eppendorfissa sijainnut jazzklubi, jossa nämä tallennukset tehtiin 70-luvulla.

Teksasilainen Freddie oli kuuluisista Kingeistä nuorin ja myös soittotyyliltään ehkä nuorekkain. Meneillään oli hänen funk-kautensa, joka kuuluu levyllä selvästi. Koossa on kuusi muusikkoa, osaavaa porukkaa, ei mitään moitittavaa.

King oli uransa aikana hieno voimakasääninen laulaja, mutta ennen kaikkea loistava kitaristi. Tässä olisi kaivannut niitä legendaarisia instrumentaaleja näinkin pitkään sessioon. Sentään Hideaway on johdantona kappaleeseen Mojo Boogie, joka jatkuu mainiona jaminumerona. Muita hienoja esityksiä ovat hidas Have You Ever Loved A Woman ja tavaramerkki Kings Thing. Itseäni ilahduttaa, että mukaan on mahdutettu bluesviisastelijoiden inhokit ja omat kestosuosikkini Sweet Home Chicago sekä Stormy Monday, jonka kesto on kokonaiset 14 minuuttia.

Freddie Kingiä on tarjolla lukuisilla levyillä, parhaat ja täydellisimmät kokoelmat löytyvät bokseina. Tämä livetupla antaa vielä lisänäkökulmaa mestarin taitoihin. Erityismaininta kansitaiteesta pitää antaa William Stoutille, joka on tunnettu useasta persoonallisesti piirretystä albumikannesta. Kaiken kaikkiaan tässä on Freddie King -julkaisu, joka ei ehkä kuulu aivan terävimpään kärkeen, mutta on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Ja täydellistä FK-kokoelmaa tavoittelevalle pakollinen hankinta.

Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 1/2016)

Share