Biharin perhe ajoi RPM- ja Modern-merkkinsä alas vuoden 1957 lopussa. Biharit eivät kuitenkaan luopuneet musiikkibisneksestä vaan jatkoivat heti seuraavan vuoden alkupuolella Kent-merkillä, jonka he olivat ostaneet Lee Silveriltä. Osa artisteista jatkoi uudella merkillä, jotkut hyvin lyhyen jakson, jotkut pidempään kuten B.B. King.
King aloitti väkevästi vääntämällä Roy Hawkinsin klassikon muotoon Why Do Everything Happen To Me. Yllättäen se ei menestynyt. Ensimmäinen Kent-hitti oli hempeä popballadi Please Accept My Love. Pari vuotta meni ilman suurempaa menestystä, kunnes keväällä -60 jysähti oikein kunnolla: Sweet Sixteen nousi mustan listan kakkoseksi. Kingiltä on koosteella kymmenkunta näytettä, jotka useat ovat (Acen harrastaman käytännön mukaan) vaihtoehtoisia ottoja.
Ykköslevyllä (vuodet 1958–59) on mielenkiintoisia rock’n’roll (vai ovatko nuo rockabillyä?) -esityksiä. Lee Denson levytti sekä omalla nimellään että peitenimellä Jesse James. Tiettävästi nuo levyt eivät silloin myyneet kovin hyvin, mutta Devil Doll, South’s Gonna Rise Again ja Red Hot Rockin’ Blues ovat nykyään arvostettuja alan piireissä. Saman tyylilajin edustajia olivat myös Don Cole ja The Barker Brothers. Etta James levytti Kentille vain yhden singlen, josta nyt kuullaan Baby, Baby Every Night. Kaikki muu julkaistu materiaali on Modernilta. Etta lähti Harvey Fuquan suosituksesta Chessille. Sitä ennen he ehtivät levyttää Betty & Dupree -nimellä singlen If It Ain’t The One Thing.
Kakkoslevy keskittyy ajanjaksoon 1960–62. Uutta tuotantoa ei ollut kovin paljon B.B. King -äänitteiden lisäksi. Siksipä kokoelmalle on poimittu näytteitä aina 50-luvun alusta lähtien. Bobby Blandin Love You Baby on Modern-äänite vuodelta -52. Jimmy Nelsonin mainio Unlock The Lock ei taatusti ole 60-luvulta ja tuskinpa Jimmy Witherspoon palasi tuolloin Biharien leipiin, vaan kelpo tulkinta Your Cheating Heart on kymmenen vuoden takaa Modern-nauhoista. Tuoreita äänitteitä olivat ainakin kolme twist-aiheista laulua, joita esittivät Joe Houston, Teddy Reynolds ja Little Joe Hinton. Jälkimmäiseltä kannattaa mainita myös kunnon rytyura Get In The Car. Hal Davis (Without You) ja Bobby Sanders (Maybe I’m Wrong) ovat tyyliltään early soulia. Molemmat menestyivät myöhemmin paljon paremmin tuottajina. Tony Allen yhtyeineen levytti oikein albumin Crown-merkille, josta on poimittu pari singleä (Dreaming ja If Love Was Money). Ink Spots keulahahmonaan Charlie Owens teki viihteellisen (mutta myös viihdyttävän) tulkinnan vanhasta standardista Diane.
Sarjaan on luvassa jatkoa. Siinä käsitellään merkin soulvuosia aina 70-luvun alkuun.
Aarno Alén
(julkaistu BN-numerossa 1/2016)
