Oregonin soulblues-ylpeys Curtis Salgado vaikuttaisi olevan elämänsä vedossa toisella Alligator-tulosteellaan. Monissa yhteyksissä palkittujen ”Clean Getawayn” (Shanachie, 2010) ja ”Soul Shotin” (Alligator, 2012) jälkeen tämä jo tuonelankin porteilla 2000-luvun ensivuosikymmenellä käväissyt mutta maksasyöpänsä onneksi siltä erää selättänyt vahvaääninen laulaja ja huuliharpisti jakaa yhä leimallisesti 60- ja 70-lukujen vaihteen eteläistä Stax-tyyliä henkivää, itsevarman oloista ja täyteläistä sielunhoitoaan sellaisella elämänmyönteisyydellä, että vaikeahan hänen musiikkinsa voimaa on vastustaakaan.
Salgadon tapauksessa miehen ohdakkeinen taustatarina sairauksista ja huumeriippuvuuksista selviytymisineen ei tokikaan voi olla vaikuttamatta laulajan viimeaikaisten julkaisujen jo lähtökohtaisesti keskivertoa suopeampaan vastaanottoon, mutta kiistää ei voi, etteikö hän olisi tehnyt jälleen studiossa loisteliasta jälkeä.
Perinteisin ainesosin – kuoron, usean kitaran, Hammondien sekä paikka paikoin tilan haltuun ottavan puhallinsektion turvin artisti piiskaa rekeään eteenpäin pitkälti edellislevyjen sanelemalla tyylikirjolla, parittaen levyn avaavan retroilevan Hard To Feel The Same About Loven sekä B.B. King’mäisen I’m Not Made That Wayn tapaisten jyty-soulbluesien kavereiksi myös mm. gospelkvartettipohjaista pop-soulia (Low Down Dirty Shame), modernimpaa americana-crossoveria (Walk A Mile In My Blues), vanhan liiton r&b:tä (brassikitaristi Igor Pradon sooloillaan kuorruttama torvivoittoinen Ring Telephone Ring) sekä George Clinton -koulukunnan funk-nytkytystä (My Girlfriend). Deltalle kiikuttava akustinen bluesjuureilu I Know A Good Thing tarjoaa Curtisin harvoja huuliharppunäyttöjä albumilla. Matkaan on eksynyt jopa yksi kammottavanpuoleinen syntikkareggae (Simple Enough), jonka lopussa Tippa Lee -niminen räppäri päästetään hetkeksi höpöttelemään Curtisin maanläheisen harppusoolon päälle. Toisena vierailevana laulajana loistaa soulballadilla Is There Something I Should Know upean duettosuorituksen tekevä Danielle Schnebelen.
Kappalevarannossa Salgado on nyt ollut cover-painotteista ”Soul Shotia” selvästi omavaraisempi, sävellyskumppaneina ovat toimineet liuta kollegoita David Duncanista Mike Finniganiin sekä levyllä yhtä kitaroista soittavaan Vyasa Dodsoniin. Ainoana lainana kuullaan Lemmenlaivamainen päätössiirappi Hook Me Up Johnny ”Guitar” Watsonilta, joka poiki alkuperäisesittäjälleen 90-luvun puolivälissä kappaleen sisältäneen ”Bow Wow” -LP:n Billboard-menestyksen ja Grammy-ehdokkuuden siivellä paljon uutta nuorempaa kuulijakuntaa, vain vähän ennen kitaristi-laulajan poismenoa.
Myös alakulo voi olla kaunista, ennen kaikkea onnistuneiden uusien laulujen kautta välitettynä. Omat palkintonsa on käynyt uransa varrella jo Salgadokin pokkaamassa – mutta suurin läpimurto sooloartistina on vielä antanut odottaa tulemistaan. Kenties ”The Beautiful Lowdownin” avulla myös sen aika koittaa pian.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2016)
