|
Janne Salmi:
VANHA ROKKISTARA – Jussi Raittisen ja The Boys -yhtyeen tarina 1977–2014
(Karisto, 2014)
Kuten muistettaneen niin Jussin muistelmien
ensimmäinen osa ”Muistan vielä vuonna
56” ilmestyi yksitoista vuotta sitten. Sehän
oli varsinainen tietopaketti ja ajattelin
tuolloin, että kakkososa tulee varmaankin
jäämään jonkin verran ohuemmaksi. Ennustaminen
on yleensä vaikeaa, niin tässäkin
tapauksessa. Nimittäin ykkösessä oli sivuja
278, kakkosessa 362! Painoindeksillä ilmaisten
0,810 kg / 1,035 kg eli 28 prosenttia
enemmän.
Kustantaja on vaihtunut mikä hieman
ihmetyttää koska ykkönen myi nähdäkseni
erinomaisesti. Myös kirjoittaja on uusi
syystä, ettei Heimo Hatakalla ollut enää
työasioiden vuoksi mahdollisuuksia jatkaa.
Tilalle tuli ehdottomasti pätevä mies, Janne
Salmi, jonka aikaisemmista kirjallisista ansioista
voidaan mainita Teddy & The Tigersin
tarina ”Tigers Story” (2012), mikä itse asiassa
johti ”Rokkistaran” kirjoittajaksi.
Kirjan erinomaisen taiton on tehnyt
Mika Liikari, hänkin monelle tuttu rockabillykuvioista.
Mikan, minun ja Jussin välillä
on tasan 50 vuotta vanha linkki: Gene
Vincentin vieraillessa 1964 Suomessa Jussi
pyysi häneltä nimmarin muusikko Pertti
Kilpeläisen omistaman ”Crazy Beat” -LP:n
takakanteen. Ostin levyn 20–25 vuotta
myöhemmin Kilpeläiseltä ja myin viikon
päästä Mikalle. Ei olisi kannattanut, nyt sen
arvo on varmaankin kymmenkertainen.
Itse kirjaan mennäkseni menee ensimmäiseksi
sormi suuhun, että mistäköhän
aloittaisi. Asiaa ja kuvaa on niin paljon, että tätä
kirjoittaessani vielä hieman julkistamistilaisuuden
ns. jälkimainingeissa on vaikea valita
ja deadlinekin painaa päälle. Paras alkaa siis
alusta ja jo sisällysluettelosta havaitsen, ettei
tällä kertaa ole käytetty vanhaa kronologista
etenemistä vaan sen ohella väliin on siroteltu
erilaisia aihepiirejä valottavia lukuja, esimerkiksi
”Soittajan vaimo ja pojat”. Lisäksi sieltä
täältä kirjasta löytyy lyhyitä Jussin erikoismuisteluita
matkan varrelta liittyen kaikkeen maan
ja taivaan väliltä. ”Topi ja sananmuunnokset”
on yksi tällainen, siinä kerrotaan muunnosten
kehittyneemmästä lajista impressionistiset
sananmuunnokset.
Eräs Jussin hieman unohduksiin jäänyt
juttu oli 80-luvulla joulupukkina esiintyminen
USA:ta myöten, vielä 2001 hän kävi peräti Dubaissa
asti esittelemässä mitä pukin kontista
löytyy. Hieman yllättävä paljastuskin kirjassa
on, yhdistelmä Jussi ja nuotti. Nimittäin Jussi
kertoo olevansa huono nuotinlukija vaikka
toista kuvittelisi.
Kirjan onnistuneeseen rakennemuutokseen
on muuten vaikuttanut vanha FBS-aktiivi
Matti Laipio ja todettakoon saman tien, että
itselläni on teoksen kanssa vain sen verran
tekemistä, että sivuilla 106-107 julkaistu
kuva on kotitalossani asuneen edesmenneen
kuvaajan ottama. Hän antoi sen naapurilleni
Kultsille, joka puolestaan lahjoitti sen minulle
ja minä Jussille vuonna 2003. Lisäksi kirjassa
on kuvat kahdesta suunnittelemastani
levykannesta. Hieman Jussi minutkin kyllä
mainitsee, unohtaen että The Rangers-yhtyeeni
teki kolmannenkin LP:n nimeltä
”Kodin kynttilät”.
Henkilöhakemistossa on nimiä enemmän
kuin pienen pitäjän puhelinluettelossa
aikoinaan. Ei taida todellakaan olla järkeä
nostaa esiin mitään yksityiskohtia, voitte
uskoa että varmasti 36 vuoden aikana on
tapahtunut paljon ja tapahtuu vastakin,
Jussilla kun ei ole aikomustakaan pistää
kitaraa pussiin niin kauan kun se kädessä
pysyy. Julkistamistilaisuudessa kuullun
perusteella pysyy vielä kauan.
Diskografia sentään pitää vielä mainita,
eihän sitä olekaan kuin 16 sivua, sen on
koonnut Raimo Öystilä, ikiaikainen Jussifani.
Jussin lisäksi siitä löytyy myös Eero
Raittisen tuotanto. Pikantti yksityiskohta on
viimeinen listattu levytys, The Esquiresin Mr.
Moton liveversio, jota itse olin julkaisemassa
viime vuonna. Pitää kuitenkin huomauttaa,
että eräiden historiallisten levytysten
kohdalla, kuten Mr. Moto, olisi ollut hyvä
mainita myös äänitysvuosi. Tässä tapauksessa
se oli 1963.
Taisin jo ykkösosan yhteydessä todeta,
että harvoin eikä aina silloinkaan saa käteensä
niin hyvin ja tarkasti toimitettua elämänkertaa.
Samat sanat pätevät kakkososaan.
Hannu Nyberg
(Julkaistu BN-numerossa 2/2014.)
|