PAULI KALLIO / VILLE PIRINEN – Muddy Lee komentaa mojon hommiin (sarjakuva-albumi)
(Suuri Kurpitsa)
Sarjakuvasankari Muddy Lee Makkosen juurimusiikin täyteinen taival sai alkunsa Blues Newsin sivuilla vuonna 2007. Aikaisemmin Soundi-lehdessä seikkailleesta jazz-herätyksen kokeneesta veljestään Ornette Birks Makkosesta poiketen sinisäveliin hurahtanutta Muddya on opittu siitä lähtien seuraamaan säännöllisesti jokaisessa lehden numerossa – sekä toivottavasti vielä pitkään tulevaisuudessakin.
Pauli Kallion (käsikirjoitus) ja Ville Pirisen (kuvitus) yhteistyön hedelmä vakuutti heti ensistripeillään kaksikon olevan ”alan miehiä”: boheemiin piirroshahmoon ihastuttiin lähtemättömällä tavalla. Hän nimittäin oli oppinut puhumaan monien lukijoiden kanssa prikulleen ”samaa kieltä”. Sivun laajuisissa itsenäisissä tilannekuvauksissa Muddya on viety osalliseksi blueshistorian merkkihetkiin, luomaan itse omaa bluessaagaansa tai muuten vain pohtimaan maanläheisellä mutta syvällisellä tavallaan aihepiirin keskeisimpiä kysymyksiä ja ilmiöitä. Ajan saatossa sarjakuvan aiheet ovat myös alkaneet maagisesti kytkeytyä yhä tiiviimmin kunkin käsillä olevan BN-numeron muuhun sisältöön, jolloin Makkonen on siirtynyt entistä lähemmäs ruohonjuuritasoa ja päässyt kertomaan painavan sanansa useista ajankohtaisistakin teemoista. Eikä hän ole suinkaan esiintynyt nimikkopalstallaan yksin: mikäli ”perusjulkkiksille” on ollut ylpeyden aihe päätyä edes kerran elämässään mukaan Aku Ankkaan, on vastaavanlaisia ilon hetkiä saanut viime vuosina kokea melkoinen lauma Muddy Lee Makkosta lukevia roots-vaikuttajia.
Ensimmäisten seitsemän vuoden (etupäässä mustavalkoisina ilmestyneet) jaksot julkaistiin väritettyinä versioina syksyllä 2014 albumikoosteena ”Muddy Lee Makkonen heräsi tänä aamuna” (Suuri Kurpitsa). ”Muddy Lee Makkonen komentaa mojon hommiin” jatkaa tästä 64-sivuisena seuraavat yhdeksän vuotta kattavana kakkososana. Mukana on myös jonkin verran muualla kuin BN:ssä alun perin päivänvalon nähneitä töitä.
Vaikka Muddy Lee Makkonen on sangen helppoa omaksuttavaa Blues Newsin kestokuluttajille, on kohtalaisen selvää, että ydinkohderyhmän ulkopuolelta tulevien voi olla haastavaa pujahtaa sisään sarjakuvan tarkoitushakuiseen inside-maailmaan runsaine sivuhahmoineen ja detaljeilla täytettyine viittauksineen ilman tapahtumia tarkemmin avaavan lähdekirjallisuuden penkomista. Kallion ja Pirisen eloisa ja sopivan humoristinen toteutustapa kuitenkin takaa tutustumiskynnyksen olevan riittävän matala myös vain yleisemmin graafista kulttuuria harrastaville tai ei-niin-hc-asteelle ajautuneille musiikin sekakäyttäjille.
Ennen kaikkea Muddy Lee Makkosen (ja hänen ”vanhempiensa”) perimmäisestä olemuksesta välittyy, ettei näitä ruutuja suinkaan laadita rutiininomaisena tilausduunina, vaan poikkeuksellisella rakkaudella ja ymmärryksellä puheena olevaa musiikinlajia kohtaan.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2024)
