BLUES NEWS -LEHDEN PÄÄKIRJOITUKSIA Huhtikuussa 2016 Näinä kestävän kehityksen valveutuneina aikoina lienee paikallaan käyttää myös muutama Blues Newsin pääkirjoitusrivi tätä aihetta sivuten. Kuten yhdistyksen jäsenet ovat jo varmasti kiinnittäneet huomiota, jokainen normaalissa postijakelussa toimitettu BN-numero saapuu nykyään tilaajille läpinäkyvään muovikelmuun pakattuna – mutta kuitenkin yleensä sisältämättä erillisiä promo-levyjä, irtoflaijereita tai muuta vastaavaa mainosmateriaalia, kuten tällaisissa tilanteissa on usein tapana. Muovituskäytäntömme onkin siten poikinut, aivan ymmärrettävästi, myös jonkin verran sekä huolestuneita tiedusteluja ”lehden välistä kadonneiden liitteiden” perään että hieman paheksuvia kommentteja ekologisista arvoistamme. Tuottaahan moinen plastiikin törsäys koko painoksen mittakaavassa jo melkoisen läjän jätettä sekä jälleen pienen lisäaskeleen omaan hiilijalanjälkeemme. Tiedostamme ehdottomasti itsekin ratkaisun ympäristölliset miinuspuolet, mutta perusteet muovitukseen ovat silti harvinaisen simppelit: käytännössä ainoastaan muovittamalla (tai vaihtoehtoisesti sujauttamalla lehdet umpinaisiin A4-kirjekuoriin) voimme edes jollain tapaa taata, että lukijamme saavat eri puolilla Suomea Blues Newsinsa ehjinä haltuunsa! Blues Newsin tilaajajakeluhan tapahtuu kokonaan ulkoistetusti: painolaitos huolehtii ensin valmiiden lehtien osoitetietojen lisäämisestä sekä lähettämisestä edelleen Postille, joka puolestaan niputtaa ja kuljettaa kappaleet pienemmissä pinkoissa maakuntiin. Toisin sanoen FBS ry:n tai Blues Newsin oma väki ei ole tässä prosessivaiheessa lainkaan osallisena. Sinänsä sujuvalta kuulostava toimintamalli on valitettavasti paljastanut viime aikoina haavoittuvaisuutensa – on nimittäin käynyt ilmi, että huomattava osa tilaajille lähetettävistä lehdistä on tärvelty säännöllisesti pakkaussiteillä miltei lukukelvottomalle ”haitarille” eräässä poikkeuksellisen kovakouraisessa niputusvaiheessa. Ikävä kyllä edes toistuvat reklamaatiot eivät ole tilannetta korjanneet, joten eräänlaisena pakkoratkaisuna olemme päätyneet tähän ”suojapanssariin”, jolla haluamme varmistaa, että kaikki lukijat saavat käsiinsä mahdollisimman priiman painotuotteen. Nähdäksemme tilanne onkin petraantunut selvästi verrattuna aikaan ennen kelmujen käyttöönottoa. Mainittakoon vielä, että BN:n loukkaantumisherkkyyteen vaikuttanee jossain määrin myös käyttämämme suhteellisen jykevä (kansi)paperivahvuus, mutta ainakaan toistaiseksi emme ole aikeissa lähteä tinkimään nykyisestä sivuvalinnastamme. Koska muovitus tietenkin tuottaa yhdistykselle lisäkuluja ja toisaalta koska yleisen käytännön mukaisesti olemme aina valmiita toimittamaan FBS:n kustannuksella tilaajille virheellisen lehden tilalle uuden kappaleen (oli sitten kyse omasta tai ulkopuolisen tahon aiheuttamasta kömmähdyksestä), voi asian nähdä lähinnä tårta på tårta -asetelmana. Haluan vilpittömästi uskoa, että silloin tällöin itseltänikin melkoisen kovaa kritiikkiä saava Posti olisi petrannut käytäntöjään myös tässä suhteessa, mutta vielä emme ole tohtineet ottaa riskiä ja kokeilla postitusta vanhaan muovittomaan tyyliin. Sitäpaitsi onhan odotettavissa, että lehden välissä tullaan lähiaikoina myös jakamaan tilaajillemme yhtä sun toista mielenkiintoista bonus-materiaalia! Kun kerran printtituotoksista tuli puhetta, on keskustelun painopiste luontevaa siirtää seuraavaksi musiikkiaiheiseen tietokirjallisuuteen. Suomen roots-ympyröissäkin julkaistaan yhä kiitettävän runsaasti alan laitoksia, joko ehtana kotimaisena toimitustyönä tai sitten kansainvälisten opusten käännöksinä. Lisäksi ulkomaalaisia musiikkiteoksia on niitäkin kohtuuhyvin saatavilla, jollei aivan kaikkialla niin ainakin erikoiskirjakaupoissa sekä hyvin varustetuissa levyliikkeissä. Kentällä toimii myös useampia selvästi populaarivirtausten marginaalisempaan laitaan satsaavia kustannusyhtiöitä, samoin täysin omatoimipohjalta operoivia hurjapäitä. Fyysinen kirjabisnes ei siis ole kaikesta päätellen näivettymässä esim. digitaalisovellusten myötä, kuten äänitesektorilla on pelolteltu tapahtuneen jo pidemmän aikaa. FBS:n toteuttama Stompin’-festivaali ottaa niin ikään osaa literatuuri-dialogiin Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa 11.4. järjestämänsä paneelikeskustelun muodossa. Useiden alan vaikuttajien, niin kirjailijoiden, toimittajien, kääntäjien kuin kustantajienkin välistä pohdintaa roots-tietokirjojen menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta voi seurata myös videotallenteena Blues Newsin Youtube-kanavalta osoitteessa www.youtube.com/user/bluesnewsmagazine. Samassa paikassa on arkistoituna myös muuta lehteen sekä etenkin yhdistyksen Blue North -levymerkkiin liittyvää ääni- ja kuva-aineistoa. Pete Hoppula (julkaistu BN-numerossa 2/2016) Laskiaissunnuntaina, helmikuussa 2016 Roots-blues-vuosi 2016 on rullannut jo jonkin viikon ja jälkeä historiankirjoihinkin dokumentoitavaksi on jo syntynyt. USAn Memphisissä International Blues Challenge -kilpailuun tammikuun lopulla FBSn edustajana osallistunut White Knuckles Trio soitti itsensä komeasti alkukarsinnoista semifinaaleihin noin parinsadan kanssakisaajan keskuudesta. IBC-katselmuksen (kuten järjestäjätaho siis edelleen tätä tapahtumaa mieluusti nimittää) finaaleihin ei paikkaa loistavasta suorituksesta huolimatta irronnut, voiton bändisarjassa vei The Delgado Brothers (Ventura County Blues Society, CA, USA) ja solo-sarjassa Ben Hunter & Joe Seamons (Washington Blues Society, USA). IBC:ssa kisattiin myös Best Self-Produced cd -sarjassa, jonka voitti Rob Lumbardin albumi ”Blues In A Bottle” (Central Iowa Blues Society, USA). Viime mainitussa cd-levysarjassahan FBSn edustajana oli tänä vuonna koskettavia tunnelmia ja tasokasta soitantaa sisältävä Jay Kay & Blues Gangin albumi ”From The Shadows”. – Vaikka jo 32 kertaa järjestetyn IBC:n finaaleiden osallistuja- saati voittajalistat ovat vuodesta toiseen olleet varsin pohjoisamerikkalais-painotteisia, on semifinaali- ja finaaliasteilla ollut viime vuosina havaittavissa hienoista ”avautumista” sekä eurooppalaiseen että muiden maanosien suuntaan. Kilpailujen järjestäminen musiikin saralla on sinällään toki ehkä vähintäänkin kornia, mutta näissä tapahtumissa kyse onkin lopulta kaikesta muusta kuin kilpailemisesta; bluesinkin tonteilla monessa mielessä erittäin tärkeästä yhteisen asian jakamisesta, suomalaisen erinomaisen osaamisen viennistä, verkostoitumisesta, näkyvyydestä jne.! – Maailmalle verkostoitumaan ja näkymään lähtee myös Lena & The Slide Brothers huhtikuun alussa. Tiensä vie Suomen edustajana European Blues Challengeen, Italian Torrita di Sienaan 8.–9.4. Jäljempää käsillä olevasta lehdestä selviää, mitä kilpailuedustajallemme, yhdelle maamme osaavimmista bluesroots- yhtyeistä EBC-kevään korvalla kuuluu. Entisen Toscanan suurherttuakunnan upeissa maisemissa tällä kertaa kisattava EBC järjestetään tänä vuonna jo kuudetta kertaa, osallistujat edustavat yhteensä 20 eri Euroopan maata. Kuten ehkä (jo) tunnettua, lehden tekemisen ohella FBSn suurimpiin vuotuisiin ponnistuksiin lukeutuu huhtikuisen Stompin’-festarin toteuttaminen. Tänä keväänä kuudetta kertaa järjestettävän Stompinin suunnittelu ja valmistelu käynnistyi heti viime vuoden Stompinin jälkeen, pyrkimyksenä mahdollisuuksien mukaan entisestään laajentaa ja monipuolistaa tarjontaa. Festariviikko ajoittuu siis jälleen huhtikuulle, tarkka ajankohta on 11.–17.4. Ja kyllä, tiedossa on roots-musiikillista iloittelua eri muodoissaan ympäri Helsinkiä ko. viikon jokaisena päivänä. Stompinin ohjelma on pääpiirteissään julkistettu, mutta joitain osatapahtumia on vielä lisäksi kehitteillä. Ohjelmasta – ja pääkonsertin ulkomaisista laatuesiintyjistä – on lisää juttua tämän lehden sisäsivuilla. Ohjelmistoa ja tarkempia tietoja eri tapahtumaosioista päivitetään sekä BN:n nettisivuille www.bluesnews.fi/stompin2016. htm että tapahtuman Facebook-sivuille www.facebook.com/StompinHelsinki. Aiemminkin Blues Newsissa sekä pääkirjoitus- että artikkelitasolla esillä olleesta aiheesta eli musiikin henkisistä ja fyysisistä positiivisista terveysvaikutuksista on saatu jälleen lukea monista eri aikakaus- ja sanomalehdistä kuluvan talven aikana; monipuolisten myönteisten vaikutusten kirjo on entisestään yllättänyt mm. aivotutkijoita. Musiikista kaavaillaan jo ’rutiininomaista lääkitysmuotoa’ esimerkiksi aivovammapotilaiden hoitoon ja kuntoutukseen. Musiikki tepsii tunnetusti vähintään vitamiiniporetabletin tai Buranan kaltaisesti myös arkipäivien jaksamisessa. – Mieluusti vastaanottaisinkin lääkäriltä reseptin ’pari-kolme-neljä tuntia musiikkia maun mukaan päivittäin’... Tai tarkemmin ajatellen; en minä, eikä varmaan moni muukaan tämän lehden lukijoista mitään nimenomaista reseptiä moiseen päivittäiseen itsestäänselvään toimintaan tarvitse! Pidetään siis (musiikillisestikin) lystiä edelleen, näkemisiin keikoilla turuilla ja toreilla – ja viimeistään Stompinissa, eikös joo! Maiju Lasola (julkaistu BN-numerossa 1/2016) Joulukuussa 2015 Vuoden kiivaimman kulutushysteriajakson ollessa jälleen käynnissä ajautuvat harrastelehdentekijän ajatukset väkisinkin printtimaailman tulevaisuudennäkymiin. Kun vielä lokakuun jälkipuolella väistelin luottavaisin mielin loputtomilta tuntuneita ihmismassoja Helsingin Kirjamessuilla (missä myös Blues Newsimme oli totuttuun tapaansa esillä) tai siristelin silmiäni pääkaupunkiseudun Akateemisten Kirjakauppojen massiivisten lehtivalikoimien väriloisteessa – olikin taas vain ajan kysymys, koska alalla alkaisi seuraavan kerran päitä putoilla. Jo kesällä oltiin uutisoitu, että Kauppayhtiö Stockmann tulisi myymään viimeistään lokakuuhun mennessä kaikki seitsemän Akateemistaan ruotsalaiselle kustannusyhtiö Bonnier Booksille. Stockmann tiedotti tuolloin olevansa halukas säilyttämään myös jatkossa kirjakaupat osana tavaratalokonseptiaan, mutta että niiden tuloksettomuuden johdosta – jo muutenkin tappiollisessa yhtiön liikevaihdossa – tiettyihin rakennemuutoksiin oli silti väistämättä ryhdyttävä. Kauhuskenaariot realisoituivat pian omistajavaihdoksen jälkeen, kun ilmeni ettei Akateeminen enää uusinut aikaisempia pienlehtitilauksiaan. Marraskuun alussa asia sain lopullisen sinettinsä: YLE:lle antamassaan haastattelussa kirjakaupan johto vahvisti, etteivät BN:n tapaiset pienlehdet enää palaa Akateemisen hyllyille. Vaikkei ko. painotuotteiden miinusmerkkinen kokonaistulos ole sinänsä kovinkaan yllättävää, oli näin keskeisen esillepanopaikan menettäminen näkyvyyden kannalta kivulias nyrkinisku suoraan pienlehtien kasvoille – sellaisen mittaluokan kuhmu, jota eivät mitkään korvikkeeksi ehdotetut digitaaliset lehtimyyntisivustot pysty ikinä paikkaamaan. Tapahtuneesta on käytetty mediassa jopa termiä kulttuuriskandaali, eikä täysin aiheetta. Laadukkaiden kulttuurilehtien aika ei missään nimessä ole vielä ohi, mutta kieltämättä hurjalta tilanne alkaa vähitellen näyttää. Erään ikävän esimerkin tarjoaa useimmiten erotiikkajulkaisuihinsa yhdistettävä pirkanmaalainen Press Masters Oy. Yhtiö hakeutui konkurssiin lokakuussa 2015, katkaisten siten kertalaakista paitsi mm. vuodesta 1958 lähtien yhtäjaksoisesti miesvoittoista lukijakuntaansa viihdyttäneen Jallu-lehden taipaleen, myös vahvasti juurimusiikkipainotteisen tuoreemman laatutuotteensa, vuodesta 2013 ilmestyneen Golden Vintagen. Tiensä päähän on ikävä kyllä marssimassa vuoden loppuun mennessä myös The Official Elvis Presley Fan Club of Finland ja sitä myötä yhdistyksen erityisen ansiokkaalla asiantuntija-tatsilla jo 30 vuoden ajan toimittama papyrustuote The King. Pirujen maalailua seinille jatkavat jopa maamme kirjastot. Valitettavana havaintona nimittäin myös Blues Newsin kirjastotilaukset ovat olleet viime vuosina selvästi laskemaan päin – minkä seurauksena olemme menettäneet yhteyden sekä moniin kirjastopalveluja suosiviin vakiolukijoihimme että ties kuinka suureen joukkoon mahdollisia uusia lukijoita. Toisaalta kirjastolukumahdollisuuksien huvettua voi kai olettaa samalla myös tilaajakantamme näiltä osin hienokseltaan kasvaneen. Asioilla on siis puolensa – mutta silti, vieläkin paremmat uutiset olisivat totta vie jo vähitellen tervetulleita! Postialaa marraskuussa koetelleista työtaisteluista sentään selvisimme ilman joulun ”peruutusta”, mutta sekään ei säästä meitä lehtitoimijoita jo perinteeksi muodostuneilta, vuodenvaihteessa voimaan astuvilta postitushintojen korotuksilta. Toivoa siis sopii, että taksannostojen myötä Postin palvelulaatukin hieman petraantuisi aikaisemmasta – sitä tuskin BN:n tilaajatkaan liiemmin vastustaisivat. Hieman positiivissävyisempiä profetioita haluaa tahollaan julistaa ainakin FBS ry, jonka syyskokouksessaan 28.11. hyväksymä toimintasuunnitelma vuodelle 2016 ei osoita minkään asteisia lannistumisen merkkejä. Yhdistyksen hallituksen (jonka koostumus puheenjohtajineen ja muine toimihenkilöineen säilyy samana kuin vuonna 2015) osalta tohina käynnistyy välittömästi tammikuussa International Blues Challengen merkeissä. FBS:n edustajanahan USA:n Memphisissä käytäviin IBC-kisoihin ovat tällä kertaa osallistumassa yhtyeenä The White Knuckles Trio sekä Jouni ”Jay Kay” Kallenautio ”vuoden omakustannealbumi” -kategoriassa. Edelleen on luvassa mm. levyjulkaisua, valokuvanäyttelyä sekä jo 6. kertaa järjestettävät Stompin’-festivaalit 11.–17. huhtikuuta – eikä liene syytä unohtaa Blues Newsiakaan, joka uhkaa sekin jatkaa ilmestymistään kuuden pramean numeron edestä myös vuonna 2016! Pete Hoppula (julkaistu BN-numerossa 6/2015) Lokakuussa 2015 Se on sitten syksy, taas. Mennyt kesä ei säiden puolesta suomalaisia oikein hemmotellut, mutta musiikkirintama puolestaan oli todella lämmittävä; monipuolista tarjontaa alusta loppuun, myrskyisistä tunnelmista auvoisiin poutasääfiiliksiin. Kaksi tapahtumaa lähimenneisyydestä ansaitsee erityismaininnan; Raumalla juhlittiin elokuun alussa Rauma Bluesin 30-vuotista historiaa sekä koti- että ulkomaisten laatuartistien myötä. Tätä kirjoitettaessa puolestaan Jyväskylän BluesLive! on juuri saatettu upean esiintyjäkaartin keralla päätökseen, peräti 35. kerran! – FBS esittää vielä kerran lämpimät onnittelunsa näille molemmille, jo varsin mittavan ja kunnioitettavan historian omaaville suomalaisen bluesin ykköstapahtumille! Jos kesän musiikkitarjonta oli ilahduttavan runsas ja laadukas, myös syksyn jatkoanti näyttää lupaavalta. Tiedossa on useita ulkomaan vieraita, muun muassa Steve Jamesista ja Beth Hartista Lightnin’ Guyhin ja The Sonicsiin. Tapahtuma- ja keikkatietoja edellä mainittujen Suomi-vierailuista sekä monista muista tapahtumista löytyy kätevästi klikkautumalla Blues Newsin nettisivuille bluesnews.fi. Sivulla julkaistaan FBS:n sähköistä uutiskirjettä ’Kaikessa soi blues’ (tällä hetkellä klikattavissa syys-lokakuun ’numero’), joka tapahtumatietojen ohella uutisoi myös ajankohtaisia kuulumisia paitsi rakkaan yhdistyksemme tiimoilta, myös rikkaan blues-rootskenttämme ihmisistä ja heidän tekemisistään. Suomalaiset artistit ovat taas olleet ahkerina sekä uusine levytyksineen että koti- ja ulkomaan keikkailuineen sekä lehtihaastatteluineen eli uutisia ja sitä myöten luettavaa kyllä riittää! FBS on myös ahkeroinut eri areenoilla, Blues Newsin työstämisen ohella; Blue North Records on jatkanut levytuotantoaan 9.10. julkaistulla Maisteri T.:n uutuudella ”Voodoo-mies”. Valokuvanäyttely ’Näyttelykuvia blues-Suomesta’ sai taas ansaittua huomiota ja hyvää palautetta oltuaan koko syyskuun ajan esillä Lahden kaupunginkirjastossa. Tulevan talven varalle on näyttelyn osalta jo jatkosuunnitelmia, niistä tiedotetaan tarkemmin myöhemmin nettisivuillamme. Kuten tunnettua, FBS:n toiminta ulottuu myös kotimaan rajojen ulkopuolelle. Tätä kirjoitettaessa mm. ensi vuoden International Blues Challengeen (26.–30.1.2016, Memphis, TN) ja European Blues Challengeen (7.–9.4.2016, Torrita di Siena, Italia) liittyvät asiat ovat työn alla. Näistäkin siis tarkempaa tietoa myöhemmin. Yhdistyksen ensi vuoden toimintasuunnitelmaa kaikkine ulottuvuuksineen työstetään sitäkin parhaillaan. Jo nyt voi todeta, että myös vuodesta 2016 tulee varsin työntäyteinen! Tulevan vuoden suunniteltuihin kujeisiin pääsee tutustumaan esimerkiksi osallistumalla yhdistyksen sääntömääräiseen syyskokoukseen lauantaina 28.11. Kokouksessa käsitellään toimintasuunnitelman lisäksi vuoden 2016 talousarvio ja valitaan ensi vuoden puuhaajat ja uurastajat eli yhdistyksen hallitus, hallituksen puheenjohtaja sekä muut toimihenkilöt (mm. toiminnantarkastajat ja BN-lehden toimituspäällikkö). Tilaisuus on siis avoin kaikille yhdistyksen jäsenille, joten tervetuloa marraskuun pimeydessä valopilkkuna loistavalle FBS:n legendaariselle ’läävälle’ Helsingin Kallioon! Maiju Lasola (julkaistu BN-numerossa 5/2015) Elokuussa 2015 Suven aikana on käyty jälleen vilkasta keskustelua eräästä musiikkielämän perusprinsiipistä: ihmisten aktivoimisesta. On kai selvää, ettei mikään populaarikulttuuriin kytkeytyvä toiminta – oli sitten kyse aatteellisesta tai kaupallisesta sellaisesta – kanna loputtomiin ilman polttoaineen virkaa ajavia kuluttajia, vaikka taustalla paiskisikin töitä laumoittain asiaansa uskovia sekä sille henkeen ja vereen omistautuneita tekijöitä. Kesän repostelluin lööppinosto oli luonnollisesti Puistobluesorganisaation pääkonserttinsa jälkeen ilmoittama noin 100 000 euron tulostappio, jonka syitä ja seurauksia on sittemmin vatvottu uuvuksiin asti etenkin sosiaalisen median välityksellä. Vuosi 2014 oli festarille vielä fataalimpi: muuttuneiden alkoholin holhoussäännösten, laman puristuksessa ohentuneiden lompakoiden, epävakaiden kelien sekä ehkei sittenkään niin suuresti bluesväen syviä rivejä puhuttaneen pääesiintyjän myötä yhdistyksen kokonaistappioiden laskettiin silloin nousseen peräti 150 000 euroon. Mutta mikä sitten meni Järvenpäässä tällä kertaa hutiin ja mitä sattuneesta voisi kenties ottaa opiksi? Onko esim. rajoitetulla viinaksien hallussapidolla todella edelleen näin ratkaiseva vaikutus perinteisen piknik-festivaalin houkuttelevuuteen – verrattuna vaikkapa tapahtuman kaikesta huolimatta korkeatasoiseen musiikilliseen antiin? Tätä kirjoittaessani juuri päättynyt Rauma Blues 2015 mitä ilmeisimmin saavutti itselleen asettamansa, sangen maltillisen n. 2000 hengen kävijätavoitteen. Määrätietoisesti harkitun ohjelmistorakenteen turvin 30-vuotias RB onkin löytänyt miltei poikkeuksetta hakemansa kohderyhmät ja taannut sitä kautta jatkuvuutensa. Yleisesti ottaen aktivointiongelman ydin lienee pitkälti siinä, ettei minkään tapahtuman kohtaamaan yleisökatoon tai toisaalta -suosioon ole taatusti koskaan nimettävissä vain yhtä ilmeistä syntipukkia. Harrastekentällä asioilla on tapana ketjuuntua yhtälöksi, joissa kuitenkin konkreettisten vaikuttajien lisäksi valtaisaa roolia näyttelee aina myös silkka sattumankauppa. Länsiväylälehden nettiartikkelissa 7.7. Järvenpään Blues-Jazz Diggarit ry:n puheenjohtaja Miikka Porkka lupaa Puistobluesin kyllä selviävän parista heikomminkin menneestä vuodesta, mutta uudistuksiin sen on joka tapauksessa taivuttava – kolmisen tuhatta maksanutta pääkonserttivierasta kun eivät vielä riitä kattamaan koko festivaaliviikon tarjontaan uppoavia kuluja. Mikäli korjausliikkeet eivät tässä tapauksessa (toivottavasti) tarkoita Puistobluesin oheisohjelman kuten katu- ja klubikeikkojen karsimista, jäänee ensisijaiseksi päätöksenteon kohteeksi se, tulisiko tapahtuman esiintyjäkirjoa laajentaa entisestään kohti valtavirtaisempia, kaikkien tuntemia crossover-tähtiä – vaiko päinvastoin tiivistää Rauma Bluesin tavoin sekä artistirakennetta että kävijätavoitetta lähemmäs sitä "marginaalia", mistä koko menestystarina on aikanaan saanut alkunsakin? Myönnettävä on, että Finnish Blues Societyn perskohtaiset viime vuosien kokemukset Stompin'-festivaalin osalta ovat kertoneet omaa korutonta kieltään siitä, että ainakaan pääkaupunkiseudulla tarkoituksellisen sekoitettu "monijuurimusiikillinen" ohjelmistokattaus ei ole kertaakaan täysin saavuttanut toivomaansa yleisösukseeta. Tietynlaisia "karsinoita" näemmä tarvitaan edelleen, jotta mahdollisimman monet potentiaaliset tapahtumakävijät lopulta rohkaistuisivat mukaan rientoihin. Tuskinpa kannattaa ehdoin tahdoin väheksyä myöskään markkinoinnin tai lipun hintojen, tapahtumapaikan ja ajankohdan valinnan tapaisten itsestäänselvyyksien merkitystä. Tietty painoarvonsa tässä kaikessa taitaa olla myös popmusiikin levymyynnin muutoksilla, joiden tendenssi on tuntunut olevan vähintään yhtä ailahtelevaa hissiliikettä. Musiikkituottajat IFPI Finland ry:n virallisten tilastojen mukaan perinteiset uudet äänitteet eivät ole käyneet kuluvan vuoden ensimmäisten 6 kuukauden aikana kaupaksi kuin noin puoliksi niin hyvin kuin edellisvuonna ja tässä rytäkässä eivät tulosta ole juuri parantaneet edes renessanssia kokeneet mutta yhä suhteellisen pieniä kokonaismyyntimääriä saavuttavat vinyyli-LP:t, joiden lukemat niin ikään painuivat kevään 2015 kuluessa hieman aikaisemmasta. Helsingin Sanomien kolumnissaan 22.7. toimittaja Ilkka Mattila kytkee tähän ilmiöön myös Teoston kirjanpidosta poimitut elävän musiikin tapahtumia koskevat madonluvut, joiden osalta ollaan myös käännytty hienoiseen 6 prosentin alamäkeen. Tavanomainen uskomushan on ollut, että sillä sektorilla ainakin pyyhkisi vähintään kohtuullisesti, kyllähän Suomi joka tapauksessa tunnetaaan myös maailmalla väkilukuunsa peilattuna esimerkillisen vahvana keikkamaana, jossa esim. laadukasta live-juurimusiikkia on pienemmilläkin paikkakunnilla tarjolla säännöllisesti jopa arkipäivisin. Konserttien väheneminen eli suoraan kääntäen yleisön puute selittynee pitkälti talouden matalasuhdanteilla, mutta Teoston tutkimusraportin mukaan myös mm. tunnetuimpien artistien kohtuuttomiksi paisuneilla palkkiopyynnöillä sekä keikkamarkkinoiden ylikuumenemisella. Viimeksi mainittuun onkin helsinkiläisenä helppo takertua. Erityisesti jatkuvasta tarjontaähkystä "kärsivissä" suurkaupungeissa väkeä on entistä työläämpää maanitella kisapaikoille edes huippuluokan musiikkia lupaamalla, eikä poissaolon perusteluksi välttämättä tarvita edes päällekkäisiä tilaisuuksia: jos kaiken aikaa tapahtuu kaikkialla, ei sitä vain tule aina itsekään yksinkertaisesti lähdettyä liikkeelle. Kun innokkaimmatkin aktiivit ajautuvat tämänkaltaisiin valintatilanteisiin, nousee avainasemaan nimenomaan arpaonni – ja sillähän on valitettavasti tapana suosia vain yhtä yrittäjää kerrallaan. Pete Hoppula (julkaistu BN-numerossa 4/2015) Kesäkuussa 2015 No tulihan se sieltä, kesä nimittäin. Pitkään jatkuneen viileän kevään jälkeen valo ja ympäristön viherrys tuntuvat tavallistakin paremmilta. Otaksun jakavani tämän tunteen monien muiden kanssa, ainakin jos jotain voi päätellä esimerkiksi sosiaalisen median täyttäneistä keväisten kuvien runsaudensarvesta. Ihmiset ovat omien havaintojeni mukaan taltioineet ja julkaisseet eri areenoilla aiempaa innokkaammin ensimmäisiä kesän merkkejä kuvina. Valokuvien nykyinen runsaus ulottuu myös musiikkimaailmaan. Musiikin suurkuluttajana ihailen myös musiikin kuvallista dokumentaatiota. Jo vuosikaudet olen vähän väliä pysähtynyt ihmettelemään sitä, miten onnistunut kuva voi välittää vahvoja tunteita, vangita tunnelmahetkiä, välittää katsojalle tilanteen, keikan, festarin ainutkertaisuuden ja saada kuvan peräti soimaan niin, että musiikkikin välittyy kuin kuultavissa olevana. Valokuvaus on tänä keväänä ollut erityisen vahvasti mielessäni ei vähiten BN:n sivuilla vuosien kuluessa lukuisine kuvineen esiintyneen Pertti Nurmen tammikuussa saaman KBA-Awardin, Stompin'-festarin yhteydessä esillä olleen kuvallisesti todella hienon 'Bluesin Sielunmaisemaa' -näyttelyn tai viimeksi maailmankuulun rock-valokuvaajan Bob Gruenin tapaamisen ja hänen Helsingin Kaapelitehtaalla 17.6. asti esillä olevaan 'Rockers'-näyttelyynsä paneutumisen myötä. Nykyiset taltiointivälineet mahdollistavat myös ns. tavisten erilaisten elämysten kuvallisen ilmaisun ja fiilisten jakamisen. Netti ja sen some-areenat vilisevät eritasoisia kuvamuistoja pienemmistä keikoista isompiin tapahtumiin. Kun jossain alkaa happening, muutamassa minuutissa kotiin jääneet saavat (niin halutessaan) maistiaisia tapahtumien meiningistä. Nämä maistiaiset ovat kuvalliselta laadultaan laidasta laitaan, mutta kertovat kaikki kuvaajiensa halusta olla osallisina musiikkiriennoissa ja jakaa kokemuksiaan myös muille. Joskus joitain useiden samankaltaisten otosten kuvatykityksiä katsellessa tulee toki mieleen sanonta "less is more". Kuvien laadussakin on usein toivomisen varaa, tunnelmakuvausta tai kuvauskohdetta eivät varmaankaan palvele epäselvät, tärähtäneet kuvat, joissa kohteiden päät ovat puolikkaita. Ja yhdyn kyllä mielelläni niihin mielipiteisiin, jotka kritisoivat etenkin esiintyjiä(kin) häiritsevien selfie-kuvaajien kritiikittömyyttä keikkakuvaustilanteiden suhteen. Ehkä suurin ihmetyksen aiheeni on ollut se, että esim. hämmästyttävän moni artisti/bändi jättää muiden kuvia käyttäessään mainitsematta kuvaajan nimen tapauksissa, joissa ottajaa/tekijää ei ole kuvaan merkitty (©). Moinen käytäntö on kummallista etenkin näinä aikoina, kun muusikkojen tekijänoikeuksista on käyty vilkasta ja näkyvää keskustelua; samalla näyttää valitettavan usein unohtuvan se, että valokuvista krediitit kuuluvat tekijälle, aivan samoin kuin musiikillisista taltioinneistakin. Tietyt pelisäännöt ja niiden noudattaminen tekijänoikeusnäkökulmasta(kin) ovat tärkeitä kuvien käyttäjä-hyödyntäjätasolla, on sitten kyse ammatti- tai harrastajakuvaajien otoksista. Kuvien tulva herättää toki ajatuksia myös työkseen valokuvaavien asemasta. Puuttumatta sen enempää em. teemaan ilmaisen kuitenkin vielä kunnioitukseni niitä lukuisia erinomaisia kotimaisia kuvaajiamme kohtaan, jotka jaksavat esim. päätyönsä ohella ravata erilaisissa tapahtumissa ja taltioida meille kaikille ikimuistoisia kuvaelämyksiä. Tekisi mieli luetella pitkä liuta kuvaajanimiä, mikä tilan puutteen vuoksi on kuitenkin valitettavasti tässä mahdotonta. Osa näistä nimistä selviää kuitenkin helposti vaikkapa BN:n sivuja selailemalla... Musiikkivalokuvien runsaus ilmentää osaltaan sitä, että musiikkirintamalla on tarjonnan suhteen nykyisin vilkasta. Edessä oleva kesä hellii edelleen roots-musiikin ystäviä, tapahtumatarjontaa on runsaasti. Siihen voi tutustua osin tämän lehden sivuilla ja tuttuun tapaan esim. Blues-Finlandin nettisivuilla. Lähiaikojen tapahtumista yksi poiminta: Torstaina 25. kesäkuuta järjestetään European Blues Challenge -kilpailun vuosimallia 2016 Suomen karsintakisan finaali Järvenpään Ravintola Blackpoolissa. Suomen edustajan valintaa koordinoi FBS ja loppukilpailu järjestetään yhteistyössä Puistobluesin kanssa. Mukana on 24:stä ilmoittautuneesta esiintyjäryhmästä suomalaisten EBU-aktiivijäsenten äänestyksen kautta seuloutuneet 5 kokoonpanoa (aakkosjärjestyksessä); Bloodshot Eyes, Lazy Moose, Lena & The Slide Brothers, Titty Bar Tim Blues Band ja White Knuckles Trio. Varsinaiset EBC 2016 -kilpailut pidetään Toscanan Torrita di Sienassa, Italiassa huhtikuun 8.–9.2016. Tapaamisiin siis vaikkapa Blackpoolissa, antoisaa ja kuvauksellista musiikkikesää kaikille! Maiju Lasola (julkaistu BN-numerossa 3/2015) Huhtikuussa 2015 Satuinpa tässä pitkänperjantain aamuna Hesaria lukiessani iskemään unenrähmäiset silmäni harvinaisen houkuttelevasti otsikoituun pikku-uutiseen: "Helpotusta vinyylinhimoon"! Hienoisena pettymyksenä tiedemaailma ei tosin ollutkaan lanseerannut uutta hoitokeinoa tai vasta-aineseerumia meille addikteille vaan ennemmin päinvastoin: artikkelin aiheena olikin uuden käytettyihin levyihin erikoistuneen kivijalkaliikkeen Fresh Carbage Recordsin avaaminen Helsingin Pohjois-Sörnäisiin 4. huhtikuuta. BN-pääkirjoituksissakin välillä sivuamani levykauppojen joukkokato sekä äänitemyynnin laskusuhdanne ovat vakavia asioita, mutta tarkemmin ajateltuna tilanne itselleni rakkaalla keräily- ja 2nd hand -sektorilla ei taida ollakaan aivan niin synkkä kuin uustuotantoon keskittyneillä markkinoilla. Fyysisiin tuotteisiin luottavien harrastajien keskuudessa vinyylidiggareiden suhteellinen osuus kun on yhä merkittävän suuri – ja alati kasvamassa. Levydivarien uskoisi hyötyvän myös vallitsevasta vintage-"villityksestä", ovathan niin kuvakannelliset vinyylilätyt kuin niiden erilaiset iäkkäät soittopelitkin muiden plus-ominaisuuksiensa ohella myös esteettisiä kodin kaunistuksia. Suomalaiseen musiikin harrastukseen sekä varsinkin BN-sielunmaisemaan fanaattisluontoinen levynkeräily on liittynyt aina kiinteänä palasena. Erilaiset "levytysten valossa" -teemoitetut historiikit ja henkilökuvat sekä kaiken kaikkiaan tekstien diskografiaperusteinen lähestymistapa ovat taatusti tuttua kauraa jokaiselle säännöllisemmin lehteä seuraavalle. Vaan mikä oikein lopulta ajaa ihmisraukan tällaiseen – ja vielä ylläpitämään moista hulluutta läpi elämänmitan? Eräs keräilyvietin näkyvimmistä ilmentymistä ovat levymessut. Eritoten Keski-Euroopassa valtaisia ihmis- ja myyjämassoja liikuttelevaa messukulttuuria seuraamalla voi hyvin aistia, kuinka laajasta epidemiasta on kyse. Myös Suomessa alan kokoontumisia järjestetään sesonkikausina useita kertoja kuussa, mm. nyt huhtikuussa Hämeenlinnassa, Porvoossa, Turussa ja Helsingissä – toukokuussa ovat vuorossa ainakin Hyvinkää sekä Lempäälän Ideapark. Ja kauppa käy. Oma jännittävä oheisilmiönsä on levykaupanteon siirtyminen internetiin. Siinä missä perinteiset musiikkidiilerit ovat kilpaa tuskailleet digi-haasteitaan, ovat yksityisistä keräilijöistä koostuvat yhteisöt osanneet hyödyntää bitti-avaruuden mahdollisuuksia käytännössä siitä lähtien kuin koko verkkojättiläinen on ollut jossakin muodossa olemassa. Sitä ennen sain minäkin, 80-luvulta aina seuraavan vuosikymmenen lopulle saakka, kamppailla aivan riittämiin mitä sekavimpien postimyyntilistojen, pikkupräntillä painettujen sanomalehti-ilmoitusten sekä kirjekuoriin piilotettujen setelinippujen kanssa, ja odotella sitten usein jopa kuukausia levypakettia saapuvaksi, pystymättä koskaan olemaan täysin varma siitä, missä kunnossa arvokuljetus viimein kotiutuisi, tai edes sitä, mitä tilattu pahvikääre tarkasti ottaen edes sisältäisi. EBay ja muut globaalit online-myyntisivustot yhdistettynä Youtuben tapaisiin suoratoisto-aarreaittoihin sekä discogs.com -tyylisiin levytysdatapankkeihin muodostavat kertakaikkisen tappavan kombinaation, jota ilman ei nykypäivänä voisi enää edes kuvitella ryhtyvänsä vinyylinhankintapuuhiin. Tämänhetkisessä tiedon- ja materianrunsauden viidakossa todellisten "diskofilistien" hamstrausharrastuksessa piisaa kuitenkin yhä vanhaa kunnon vaaran ja seikkailun tuntua. Nimittäin, jos vinyyli-LP onkin nostanut viime vuosina jopa valtatrendinä päätään, ei buumi ole vielä likimainkaan tavoittanut keräilijäpiirien mielestäni ehdotonta kuninkuusformaattia, 7-tuumaisia single- ja EPlevyjä. Monarkiasta voidaan puhua myös sikäli, että yhä edelleen vain harvat ja valitut esimerkiksi juuri levymessuasiakkaista jaksavat kohdistaa aitoa mielenkiintoaan "pikkumustiin" – selvästi hanakammin he vaikuttaisivat ohjautuvan tusinalle tuumamitallle optimoitujen albumilaarien hipelöintietäisyydelle... Blues Newsiin aika ajoin palautettavaksi toivottu 90-lukuinen "BN autiolla saarella" -artikkelisarja pohjautui sekin etupäässä lehtemme keräilijäpersoonien sinkkukokoelmista poimittuihin suosikkikappaleisiin. Herran vuonna 2015 lienee vihdoin aika tarttua pelottavaa härkää omin lapasin sarvista ja paljastaa vaatimaton Autiosaarilistani... niin, netissäpä tietenkin: www.bluesnews.fi/autiosaari_petehoppula.htm! Pete Hoppula (julkaistu BN-numerossa 2/2015) Helmikuussa 2015 Talven selkä on taittunut ja tähän liittyy myös se, että pidät käsissäsi vuoden 2015 ensimmäistä Blues News -numeroa. Rakas aviisimme käynnistää näin järjestyksessä peräti 48. vuosikertansa. Voimme olla varsin iloisia lehden pitkästä iästä sinällään, mutta erityisesti näinä nettiaikoina, jolloin printtimedialle on yleisesti povattu kuolemaa ja kadotusta. Allekirjoittanut onkin yhä enenevissä määrin saanut vastaanottaa lukuisia kommentteja sekä ihmettelyä koskien BN:n porskuttelua pää pystyssä eteenpäin tässä 'mediakriisissä'. Printtimedian maailmanlopun ennustusten yhteydessä jotkut erottelevat tuon synkän näkymän koskevan lähinnä sanomalehtipaperisia lehtiä. Aikakauslehti-muotoisille julkaisuille povataan tässä jaottelussa sen sijaan edelleen valoisaa tulevaisuutta. – Aika näyttää; viime vuosien kuluessa olemme kuitenkin nähneet viikatemiehen kulkevan myös aikakauslehtipellossa, todistaneet lukuisten musiikkilehtien loppua. Printtimusiikkilehtien kuolonkorinoita kuuluu siellä täällä parhaillaankin. Oma BN:mme on maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna yksi pisimpään yhtäjaksoisesti ilmestyneistä musiikkilehdistä. Tätä taustaa vasten on syytä toivoa, että saamme vain kolmen vuoden päästä juhlia Blues Newsin 50-vuotissynttäreitä. Itse uskon juhlien konkretisoituvan, onhan BN pitänyt viime vuosina päänsä tarmokkaasti pinnalla em. kehityksen vastavirrassa uidessaan. Kiitokset siis lukijoille, tilaajille ja irtonumeroiden ostajille, jotka BN:n elämän jatkumisen ovat mahdollistaneet sekä tekevät lehden tekemisestä mielekästä. Kiitokset on yhtälailla syytä osoittaa BN:n toimittajille, jotka jaksavat vapaaehtoisesti lehtemme eteen pakertaa ja uhrata vapaa-aikaansa. Jatkakaamme kaikki siis samaan malliin, kohti 50-vuotisetappia, eikös joo! Roots-blues-vuosi on jo pyörähtänyt vauhdikkaasti käyntiin. FBS:n edustajana Memphisissä International Blues Challenge -kilpailuun tammikuun lopulla osallistunut Honey B. & T-Bones ansaitsee lämpimät kiitokset ansiokkaista esiintymisistään Beale Streetillä. Massiiviseen katselmukseen (kuten järjestäjätaho mieluiten tapahtumaa nimittää) osallistui parisen sataa aktia ympäri maailman. Kisaosallistujat olivat kuitenkin painottuneesti Yhdysvalloista, mikä näkyi myös lopputuloksissa: bändikisan voiton vei Eddie Cotton (Vicksburg Blues Society, USA), solo/duo -sarjan taas Randy McQuay (Cape Fear Blues Society, USA) ja "Best self-produced cd" -sarjan puolestaan "Cryin' Mercy" – Altered Five Blues Band (Grafton Blues Association, USA). Viime mainittuun sarjaanhan osallistui FBS:n edustajana myös Lazy Moosen hieno debyyttialbumi "When Trouble Was Born". FBS:n näkökulmasta IBC oli tänä vuonna myös sikäli erityinen, että FBS:n/BN:n pitkäaikaisiin toimijoihin lukeutuva Pertti Nurmi pokkasi Memphisissä ansaitusti itselleen Keeping The Blues Alive Awardin "Art & Photography" -sarjassa. – IBC:n tapahtumista ja tunnelmista saamme lukea tarkemmin kakkosnumerosta, johon Memphisin kävijämme ovat lupautuneet kirjoittamaan kokemuksistaan. Maaliskuun puolivälissä jännitetään ja tsempataan taas; Brysselissä järjestetään viidennet European Blues Challenge -kisat, joissa musisoi yhteensä 20 aktia Euroopan eri maista. FBS toivottaa menestystä Suomiedustajallemme, Micke Bjorklof & Blue Stripille! EBC-kokemuksistakin saamme toivottavasti lukea tarkemmin seuraavasta numerosta. Kuten tunnettua (!?), FBS:n koitoksiin lukeutuu paitsi BN:n tekeminen, myös vuotuisen Stompin'-festivaalin järjestäminen. Tänä keväänä järjestyksessä viides Stompin' valtaa Helsingin pääsiäisen jälkeisellä viikolla 7.–12. huhtikuuta. Stompin' 2015 -tapahtuman kokonaisuus käsittää kolme juurimusiikki-workshopia ja erilaisia eri päiville ajoittuvia musiikkitapahtumia, laajan eri valokuvaajien otoksista koostuvan valokuvanäyttelyn, pääkonsertin lauantaina 11.4. sekä rennon, sunnuntai-iltapäivään 12.4. ajoittuvan Silly-Stompinin house-bändeineen ja jameineen. Pääkonsertissa (liput myynnissä Tiketissä) esiintyy neljä pääosin Suomessa ennennäkemätöntä artistia, mukaan lukien tämän lehden kansikuvapoikamme Johnny Sansone! Ohjelmasta ja pääkonsertin esiintyjistä löytyy juttua jäljempänä tässä numerossa. Kaikkea mukavaa on siis edelleen tiedossa juurimusiikin ystäville, kyllä kelpaa lasketella kevääseen! Yksi mukava ilmiö tässä FBS-/BN-puuhailussa on ollut se, että saa tavata lukijoita kasvokkain ja vaihtaa kuulumisia sekä aatoksia erilaisissa tapahtumissa eri puolilla Suomea. Tapaamisiin siis jälleen esim. levymessuilla, keikoilla, konserteissa ja festareilla, myös vaikkapa Stompin'-tonteilla huhtikuussa! Maiju Lasola (julkaistu BN-numerossa 1/2015) Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!