Blues News 4/2017 (#286)

Blues News 4/2017 (#286)

Lehden sisältö:
– North Mississippi Allstars
   (kirj. Satu Jäske)
– Trickbag
   (kirj. Kari Kempas)
– Fiona Boyes
   (kirj. Satu Jäske)
– Sultans of Jungle
   (kirj. Honey Aaltonen)
– Sam Butera & The Wildest Helsingissä 1989
   (kirj. Hessu Pirhonen)
– The Invincibles
   (kirj. Pekka Talvenmäki)
– Tautista bluesia
   (kirj. Timo Kauppinen)
– Jackey Beavers
   (kirj. Pekka Talvenmäki)
– Gregg Allman in memoriam
   (kirj. Riku Metelinen)
– Fabian
   (kirj. Antero Tirronen)
– Jake La Botz
   (kirj. Pete Hoppula)
– Fred Wesley
   (kirj. J-P Berg)
– Hi-Five Quintet
   (kirj. Harri Haka)
– Klassikoiden lähteillä #45: Arthur Crudup
   (kirj. Vesa Walamies)
– Divarien helmiä #35
   (kirj. Petri Lahti)
– Seitsemän tuuman taivas!
   (kirj. Honey Aaltonen & Pete Hoppula)
– Memphisin uusi nousu -arviokatsaus
   (kirj. Aarno Alén)
– Muddy Lee Makkonen
   (Ville Pirinen – Pauli Kallio)
– BN lukee kirjallisuutta
   (Aimo Ollikainen)
– BN käy tapahtumissa
   (useita kirjoittajia)
– Levytutkailut
   (useita kirjoittajia)
– BN-arkistojen helmiä: William Bell (1979)
   (kirj. Heikki Suosalo, toim. Pete Hoppula)

Etukansi: Fantastic Negrito, Pori Jazz (c) Pertti Nurmi

Tämän numeron toteuttamiseen osallistuivat:
Honey Aaltonen
Aarno Alén
Sampo Arpalahti
J-P Berg
Danny Clinch
Jari Flinck
Harri Haka
Satu Jäske
Pauli Kallio
Timo Kauppinen
Kari Kempas
Jari Kolari
Leif Laaksonen
Petri Lahti
Kai Leivo
Anders Lillsunde
Riku Metelinen
Pertti Nurmi
Mikke Nöjd
Patricia O’Driscoll
Aimo Ollikainen
Hessu Pirhonen
Ville Pirinen
Jarmo Puhakka
Olavi Rytkönen
Mikko Saarelainen
Pirjo Salminen
Pekka Talvenmäki
TT Tarkiainen
Vesa Walamies
Janne Örnberg

Vastaava päätoimittaja:
Maiju Lasola

Toimituspäällikkö, taitto:
Pete Hoppula

Painopaikka:
Lönnberg Painot Oy, Helsinki


Lehden pääkirjoitus

Elokuussa 2017

Ja kesä jatkuu! ”Pakko” aloittaa tällä huudahduksella; joka puolella kun kuulee ja näkee jo puhuttavan että kesä on loppu, syksy on tullut/ovella, ja nyt sitten vaan alistutaan kylmeneviin keleihin. Näin, vaikka todistettavasti elokuu on kesäkuukausi siinä missä kesä- ja heinäkuutkin. Ja viime vuodet ovat osoittaneet kesäilmastonkin siirtyneen viikoissa ja kuukausissa eteenpäin, syyskuutkin ovat olleet kesäisempiä kuin viime vuosien touko-kesäkuut. – Ei siis luovuteta ihan vielä, vaan pidetään kiinni kuumasta roots-kesä-ajatuksesta vielä seuraavat runsaat (kesä-)tapahtumaviikot, kuumaa tapahtumaohjelmaakin kun riittää vielä viikkojen ajan!

Itse kukin on varmaan kesälaitumillaan juoksennellut pitkin tellustamme ristiin rastiin, kuka missäkin päin maailmaa. Allekirjoittaneella puolestaan on jälleen yksi Pohjois-Amerikan reissu takana, tällä kertaa nokat suuntautuivat Kanadaan. Muutaman viikon roadtripillä ehti taas nähdä yhtä sun toista, unohtamatta tietystikään blues-roots-pitoisia klubikeikkoja siellä täällä. Ehkä mieleenpainuvimpia kokemuksia – musiikillisessakin mielessä – olivat kuitenkin jälleen visiitit intiaani-reservaatteihin. Kuten aiemmillakin reissuillamme (mm. USAn Navajo Nationissa, Mescalero Apache Reservationissa ja lukuisissa muissa territorioissa), huomio kiinnittyi tälläkin kertaa myös natiivien musiikkiin, sen rytmilliseen ja ytimiin iskevään ilmaisuun.

Pohjois-Amerikan (USA, Kanada, Mexico) intiaanimusiikki on jo ammoisista ajoista ollut omia rituaalejaan ja merkityksiään ilmaisevaa, myötäilevää ja taustoittavaa ns. heimo-musiikkia. Jo pitkään sen pohjalta ja perustalle on kuitenkin syntynyt natiivien luomana myös ”populaarimusiikkia”. Jos nyt jossain määrin yrittää tuotoksia tyylilajillisesti lokeroida (mitä suuresti karsastan), vahvasti omia perinteitä heijastavia intiaanien sävellyksiä on kuultu melko läjä paitsi bluesin, myös mm. rockin, reggaen ja hiphopin tyylisuuntien saralla. Tilan puutteen vuoksi en ala tässä mitään listoja lasketella, mutta yhtenä esimerkkinä ja uraa uurtavana vuosien takaa kaikkihan (?) varmaan muistavat esim. jo 70-luvulla listasuosionkin saavuttaneen kalifornialaisen Redbonen. Ao. bändi oli siis ensimmäinen Native American/Cajun -bändi joka keikkui listojen kärkisijoilla paitsi USAssa, myös kansainvälisesti. – Meillä ainakin keikkuu vieläkin aika ajoin levylautasella mm. hittibiisinsä The Witch Queen of New Orleans vuodelta 1971 (albumilla “Message From A Drum“, Epic 1971, Eurooppa-albumijulkaisu nimellä “The Witch Queen Of New Orleans“, Epic UK 1971), parikin orkkis-vinyyliään kun tuli aikoinaan hyllyyn hankittua…

No mutta, mitä tekemistä on intiaaniperinteiden sävyttämällä rytmimusiikilla Blues Newsin kanssa? – Vastausta ei tarvitse kaukaa hakea; näiden ryhmien heimotaustat ja musiikilliset vaikutteet luovat erityisen omaperäisen ja vaikuttavan leimansa tunnistettavaan blues-roots-musiikkiinkin, aivan samoin kuin bluesin saralla on kuultu esim. hindulaisia sävelsiveltimien vetoja. Kanadan First Nationissa pohjois-amerikkalaisten heimojen isossa yhteistapahtumassa, perinteisen PowWow-tanssi- ja laulukisan katsomossa heinäkuussa istuessani sain seurata tuntien ajan viiden rumpu-lauluryhmän (kussakin 6-8 hlöä) työskentelyä. Päivänselväksi tuli, että juuri näistä heimomusiikeista natiivit ammentavat luovuutensa myös juurimusiikin saralla, tuoden toivotun uuden tuulahduksen bluesinkin alati jatkuvaan kehityskaareen. Tuoden tuon uuden tuulahduksen kuitenkin bluesin perinteitä kunnioittaen, samalla siis toisaalta tämänkin musiikkityylin jatkumoa ajatellen.

Ns. marginaalimusiikkina bluesinkin tulee kehittyä ajassa, vastaanottaa uusia vaikutteita, haistella uusia tuulia, avata ”rajojaan” pysyäkseen hengissä. Siis aivan samoin kuin Amerikan alkuperäiskansojenkin pitkässä eloonjäämistaistelussaan; ytimestä ollaan ylpeitä ja siitä pidetään kiinni + huolta, mutta muutoin ovet ovat auki maailmalle, pois paikoilleen pysähtyneestä karsina-ajattelusta! Ja eipä tässä asiassa tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan; samoja uusia tuulahduksia on ilahduttavasti kuultavissa aika ajoin myös korkeatasoisessa kotomaisessa blues-roots-musiikissakin. Olkaa siis rohkeita, luokaa (edelleen) uutta omista kokemuksistanne ja juuristanne ponnistaen! – Kehoittaa juurimusiikin aktiivi-penkkiurheilija-moniottelija, joka ei siihen itse valitettavasti pysty… UGGHH!

Maiju Lasola
(julkaistu BN-numerossa 4/2017)

Share