Blues News 1/2018 (#289)

Lehden pääkirjoitus

Helmikuussa 2018

Kotimaista keikkatarjontaa hartaasti seuraavana roots-uskovaisena en ole voinut olla kiinnittämättä huomiota viime aikoina entisestään voimistuneeseen klubi-termin käyttöön juurimusiikkipitoisten tapahtumailmoitusten yhteydessä. Yksittäistilaisuuksia systemaattisemmasta pidemmän tähtäimen konserttitoiminnasta mielikuvan antavaa sanaa mieluusti suokin näissä kuvioissa näkevänsä – onhan lähimenneisyydestä hyvin muistissa myös elävän ravintolamusiikin persmäkeä povanneet uutisotsikot.

Jo klubi-sanan historia herättää tee-se-itse-tutkijassa intohimoja. Suomalaiset eivät kaiketikaan ole vielä unohtaneet turkulaisia Klubi-savukkeita, joita maassamme sauhuteltiin posket lommoilla viime vuosisadan alusta aina 90-luvulle saakka, mutta ehkä klubit silti rinnastuvat varsinkin iäkkäämmän sukupolven keskuudessa ennen kaikkea hieman rajatumman kaupunkilaisväestön illanviettoriitteihin, ja sitä kautta ajan myötä myös yökerhoihin, night clubeihin – joissa elävällä musiikillakin oli toki osuutensa, mutta päätarkoitus se harvemmin menneinä vuosikymmeninä taisi silti olla. Disco-aalto luonnollisesti laajensi käsitettä, mutta mistä mahtavat löytyä nyky-ymmärryksen mukaisten “klubien“, tasaisin väliajoin järjestettävien bändi-iltojen suomalaiset juuret? Johtolangat taitavat juontaa jälleen jatsareiden pakeille. Kerho- ja yhdistystoiminnassa 30-luvulta lähtien kunnostautuneet jazz-harrastajat kun tunsivat klubi-termin Amerikan esikuviensa johdatuksella varsin hyvin ja mm. Helsingissä myöhemmin Scandia-yhtiötä rakentamassa ollut kolmikko Paavo Einiö, “Mosse“ Vikstedt ja Harry Orvonmaa löysi omalle variaatiolleen paikan 40-luvun alkuvuosina operoineesta Cotton Clubista Iso Roobertinkadulta. Joka tapauksessa suomalaiset jazz-klubitkin olivat edelleen pääsääntöisesti joko jäsenkerhoja tai ravintoloiden nimiä. Livemusiikkimielessä yhtenä ensimmäisenä “oikeana“ klubina voinee pitää v. 1957 pariisilaisten jazzkerhojen mallin pohjalta Helsingin Punavuoressa ovensa avannutta Old House Jazz Clubia eli perustajansa Pekka Mäyrämäen mukaan lempinimensä saanutta ”Mäyränkoloa”. Vähitellen samankaltaisia jami- ja bändiohjelmaan satsanneita vastineita alkoi viritä myös muualle päin maata, eikä tahti ole sittemmin laantunut, vaikka nimenomaisella klubi-määritteellä tätä aktiviteettimuotoa onkin kai ryhdytty virallisemmin kutsumaan vasta paljon myöhemmin.

Vuonna 2018 klubeista ei siis edelleenkään ole puutetta ja tyylillistä valinnanvaraa piisaa. Toistuvia juurimusiikillisia ravintolailtoja ovat kevään varrella Helsingissä mahdollistamassa mm. Tenho Restobar (“Tenho Roots“), Storyville (“Roots Tuesday“), Juttutupa (“Hilland Mondays“ ja “GhettoBlues/Billy“), Musiikkiteatteri Kapsäkki (“Kapsäkki Goes Blues“), Kaisaniemi (“Hip Shaker“), Huutokonttori Kanttiini (“Mojo Club“), Käpygrilli (“Bluesperjantai“) sekä Cactus (“Impulssi“). Vantaan Tikkurilan Shamrockissa pyöritetään useamman vuoden kokemuksella kuukausittaisia “Dixi Teds“ -rock’n’roll-sessioita ja Lahdessa jo entuudestaan tutuiksi tulleiden puuhatahojen Blues Mafia ry:n (Möysän Musa-klubi) sekä Rytmin Ystävät ry:n (mm. Rav. Torven Akustinen klubi) rinnalle nousee nyt myös Ismo Haavisto uudella “Roots Thursday’llään“ (Rav. Virasto). Rovaniemellä biletetään “Plukihäiriö Jazz & Bluesin“ merkeissä (Kulttuuritalo Korundi) ja Lammin seudulla Kylä-Mukkulan Kulttuurikeskuksessa touhutaan aina keväisin ja kesäisin “Aslak & The Eskimos“ -klubia. Joensuussa vetovastuun on puolestaan näissä merkeissä ottanut kontolleen Grand Old Rockers of Joensuu ry (“Ilovaarirock-klubi“, Rav. Kerubi), ja luonnollisesti omia perinteikkäitä klubejaan jatkavat bluesyhdistyksistä alkavalla kaudella myös mm. Blues Lovers ry (“Down Home Kivi“), Järvenpään Blues-Jazz Diggarit ry, Jyväskylän Blues Live! ry sekä Turun Rytmiklubi. Aivan varmasti näiden poimintojen lisäksi monessa muussakin valtakuntamme kolkassa tapahtuu vielä kaikenlaista – ja oman lukunsa kirjoon tuovat totta kai myös hämmästyttävän useissa kaupungeissa viikottain järjestettävät alan jamiklubit. Runsaan live-tarjonnan pahimman peikonhan me kaikki hyvin tunnistamme: kenen tahansa osallistumisinto voi ylikuormituksen keskellä joskus laantua. Tehdään silti parhaamme, että roots-klubit säilyisivät Suomen ravintolakartalla myös jatkossa!

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2018)