JANNE SALMI:
Kun 50-luku tuli takaisin – Nuorison 50-lukuvillitys 1978-1981
(Opus Liberum, 2009, nidottu, 206 s.)

Kolmisenkymmentä vuotta sitten Suomen yli pyyhkäisi ennen näkemättömällä voimalla nuorisomuoti, jossa musiikin ja pukeutumisen idolit haettiin kaukaa menneisyydestä ja joka saavutti ennalta arvaamattomat mittasuhteet. Nyt kun ajassa liikkuu taas merkkejä markkinavoimien ryhdistäytymisestä ”rockabilly”-muodin taakse (ns. pesäpalloilmiö), on oudolla tavalla ajankohtaista tutustua Janne Salmen rockabillyn buumivuosista 1978–1981 kertovaan kirjaan.

Tuossa pyrähdyksessä alkujaan yksittäisten nuorten kehittämästä jutusta kasvoi lumivyörymäisesti nuorison lävistävä (ja jakava) markkinailmiö, joka lopulta söi itse itsensä saavutettuaan luonnollisen kyllästymispisteensä. Vaikka pääosa teineistä suuntasi mielenkiintonsa pian muihin trendeihin, joukko harrastajia ”jumahti” lopullisesti rock’n’rollin pauloihin, kirjan kirjoittaja yhtenä heistä. Ja vaikka tuosta teinien rockabillyboomista ei kovinkaan suotuisasti aikoinaan BN:ssä kirjoitettu, niin tosiasiassa muotivillitys oli melkoinen ravinneliuos myös bluespiireille, löysihän moni nykyinen bluesharrastaja ja -muusikko afroamerikkalaisen musiikin kirjon nimenomaan 50-luvun rock’n’rollin kautta.

Salmi kirjaa asialliseen ja rauhalliseen tyyliinsä buumivuosien eri puolia. Kirjan pääpaino on nimenomaan ilmiön sosiologisen puolen kuvaamisessa, läpi käydään nuorison vaatetusta, jengiytymistä, asenteita ja vapaa-ajan viettoa. Kyseessähän oli nimenomaan nuorisomuoti, jossa musiikki oli vain yksi, joskin fiilispuolella tärkeä osa-alue. Kirjassa muistutetaankin toistuvasti että harrastajat olivat iältään todella nuoria, vain 13-18-vuotiaita teinejä, ja tätä taustaa vasten onkin helpompi ymmärtää aikakauden ylilyönnit ja kärjekkäät mielipiteet sekä vielä kovin heiveröinen musiikillinen tietämys. Musiikkia käsittelevissä luvuissa käydään lävitse aikakauden suosituimmat levyt myyntilukujen perusteella, ja yhtyeistä käsitellään sekä suomalaiset että täällä vierailleet ja sitä kautta eniten esillä olevat artistit.

Salmi käyttää ajan ilmiöitä kuvaillessaan usein loiventavia, jopa varovaisia adjektiivejä, jyrkkiä ja ehdottomia tulkintoja ei kirjasta löydy. Sen sijaan aikalaistekstit lehdissä ja yleisönosaston kirjoituksissa kuvaavat osuvasti ajan henkeä – tekstit eivät selittelyä kaipaa, ja Salmi jättääkin viisaasti lopullisten johtopäätösten tekemisen lukemastaan lukijalle. Mediaa käsittelevä luku onkin erityisen ansiokas osa, ilmiöstä lehtijutut on käyty pedantisti läpi ja jäsennöidystä aineistosta lukijalle hahmottuu selkeä kuva 70-80-luvun vaihteen Suomesta kaikkine huvittavinekin piirteineen.

Kuten Salmi itsekin loppusanoissaan toteaa, sen verran on maailma muuttunut kolmessa vuosikymmenessä, että vastaavan laajuista massamuotia 50-luvun rokista tai minkä tahansa muunkaan menneen vuosikymmenen tyylistä ei voine enää syntyä – ja hyvä niin. Nykymuoto, jossa rock’n’rollin harrastus keskittyy nimenomaan musiikkiin ja hyviin fiiliksiin omaehtoisen tekemisen kautta on varsin optimaalinen tilanne. Hyvänä esimerkkinä skenen elinvoimasta ovat sen omat julkaisut – kuten käsillä oleva kirja, helposti luettava ja maltillinen esitys yhdestä lähihistorian erikoisimmista villityksistä.

Marko Suutarla